On se tosi hyvä asia, että nyt Anniina ja perhe olette pois sieltä homekodista.
![Jess! [:5]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/afro.gif)
Toivottavasti nyt kaikki muuttuu paremmaksi ja uusi työpaikkakin löytyy
![Pitää peukkua [:72]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/thumbsup2[1].gif)
Kyllä sinä tänne olet oikeinkin tervetullut joten peukutetaan
![Pitää peukkua [:72]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/thumbsup2[1].gif)
Marleenan kerronta terkkaritouhusta toi mieleeni ystäväni, joka meni lääkäriin terv.keskukseen.
Kulkee pyörätuolilla ja pääsee huonosti liikkumaan kahden kepin kanssa. Hän sai ajan nuorelle
naislääkärille joka ei katsonut häntä päin ollenkaan ja puhui kun hän olisi joku aivoton, ymmärtämätön
ihminen. Ei saanut apua lääkärikäynniltä ( keinonivel on lonkkaan laitettu ja se oli lähtenyt irti) ja hän
meni päivystykseen jossa sitten tämä surullinen juttu todettiin. Sitä kautta leikkaukseen ja homma hoitui
parhaintenpäin.
Hän ei jättänyt asiaa tähän. Kirjoitti lääkärille kirjeen jossa hän kertoi, että vaikka hän ei ole nuori, kaunis eikä missivartaloinen niin silti hän on ihminen joka ansaitsee kunnon kohtelun jne..tarina oli pitkä. Sain sen lukea
ja kannustin häntä se lähettämiseen.
Kirje lähti ja joidenkin viikkojen jälkeen soi hänen kännykkänsä. Kyseinen lääkäri soitti ja pyysi anteeksi käytöstään. Oli oikein onnellinen, että sai uransa alkumetreillä tällaisen palautteen jota ei ikinä unohda ja se opettaa häntä suhtautumaan ihmisiin ihan kaiken näköisiin ja kokoisiin kunnioittavalla tavalla. Eli kohtelee heitä niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan. Oli kovin pahoillaan ja sanoi, että haluaa ystäväni vastaanotolleen, että voi ihan siinä ja nyt vielä pyytää anteeksi. Hän meni ja vastassa oli aivan eri lääkäri mitä ennen oli. Muutos oli todella suuri, ja aidosti muuttunut. Ehkä joskus viesti menee perille.