Tännään aamulla ajattelin, ettei tässä mittään hättää oo.
Lähin sitten päivällä kaupalle. Kerkesin melekeen kaikki
tarvihtemani tavarat kerätä kärryyn. Kunnes justiinsa siinä 17.
käytävällä iski hirvee migreeniaura alle minnuutin. Siellä en kerinny
ees kissaa sannoo, ku pelekäsin sitä hirveetä päänsärkyä. Tulupat
korvissa, silimät kiinni piti oottaa, että aura mennee ohi.
Katossa on oikeen semmoset sikalanvalot ja meteli on ihan hirvee.
Kakarat kirkuu ja joku täti kuuluttaa täysillä. Ja tuntuu, että kaikki
tuntuu siltä, että pää on jääny autonovenvälliin. Pyysin myyjältä
semmosen pyöreen jakkaran perseen alle. Heitin naamaan muutaman
tabletin ja pillimehun. Ja laitoin korvatulupat. Meni se aura ohite. Myyjä
oli todella ihana. Ois vaikka soittanu ambulanssin. Hän soitti vartijoille,
että tämmönen vanaha eukko siellä huhkii migreenin kourissa ja he vartioihtee,
että pääsen tolokulleni. Hän halus, että mennään kassalle. Hätisti muut jonotta-
jat pois. Ite en ois niitä nähänykkään. Ja lastas tavarat kassalle ja pakkas ne ja
vielä saatteli mut kaupan toiseen päähän. Olis vielä lähteny apteekkiinkin mukkaani.
Tälle myyjälle aion todella laittaa kiitokset paikallislehteen. Hän oli to-
della ihana ja empaattinen ihminen. Kaikkea hyvvää toivon hälle.
Tämmösiä ihmisiä todella tarvitaan.