Minulla on nyt suurin piirtein tuntuma miltä
tuntuu, kun saa aivoinfarktin. Olipa niin elä-
vä uni viime yönä.
Minun piti jollekkin naiselle antaa puhelinnu-
meroni, että hän toimittaa sen jollekkin ihmi-
selle, joka oli sitä pyytänyt.
Johonkin postikorttiin yritin kymmeniä kertoja
kirijottaa nimmeeni ja numeroani. Ensin en muis-
tanu, mikä numeroni on. Sitten kirjotin sen ja
heti se muuttu epämääräseks jonoks vääriä nu-
meroita ja kirijaimia. Sama oli nimen kans.
Yritin sannoo sille naiselle, että minulla on aivo-
infarkti ja pittää soittaa ambulanssi. Kädellä näy-
tin, että on kiire. Hän sano, ettei ymmärrä mit-
tään mitä minä sanoin. Siinä oli paljo muitakin ih-
misiä, jotka sano sammaa. Minä ymmärsin kaikki,
mitä he puhu, vaan kukkaan ei ymmärtäny minua.
Olo oli ihan hirvee. Polliisiauto ja muita autoja me-
ni, vaan ei tullu ambulanssia. Onneks heräsin sii-
hen. Olo on vieläki kammottava.