Oikein oikein mielenaurinkoista larstaita kaikille.
Ilima on ku morsian. Lakasin parvekkeen lattiaa
ihan paitahihasillani. Lämpötila on nollan paikkeil-
la ja aurinkoinen paistellee oikein makkeesti. Lunta
on satanu varmaan kymmenkunta senttiä. Pojat ei
oo kerenny auraamaan. Toivottavasti viettävät laa-
tuaikaa vaimon ja lasten kanssa. Se on paljo tär-
keempää, ku meijän pihan auraaminen. Me kyllä
pärjättään täällä. Sisätiloissa. Toivottavasti eivät
oo menny kaljoille.
Mesiksellä ei oo pakkasmittaria. Minä oon opetellu
jo puol vuotta olemaan iliman rannekelloo. Patterit
loppu. Ja en aio uusia hankkiakaan. Miksi minun pi-
täis joka yö tietää minnuutin tarkkuuella, kuinka
kauan oon taas valavonu. Ei miksikkään.
Vera niin ihanasti rötköttää. Hömis huovutti aikoinaan
Orvokille punasesta huovasta pallon. Sekin on tallessa,
niinku kaikki muutkin Hömiksen ja Puniksen virkkaamat
vaatekappalleet. Just yks ilta esittelin niitä skypen kautta
Vilukolle. Ja voi, että meillä oli hauskaa.
Juttu alako siitä, että miten nuo jotkut voi koiralle ostaa
vaatteita. Ja siskon lapsenlapsella on semmonen koira,
jolla on omat vaatteet, kengät sun muut asusteet ja niil-
le vielä oma vaatekaappi. Koirakkaan ei varmaan lähe kau-
pasta alle 100n euron. Siis tekokoira.
Sitten ihimettelin Vilukolle, että ootko kuullu, ku on semmo-
siaki ihimisiä, jotka virkkaa hamsterille vaatteita??? Ja sitten
esittelin hälle Orvokin ja Pyryn vaatteita skypessä. Paras on
se Orvokin kännykkälaukku, joka on kokkoo 0.5x1.5 senttiä.
Voi että mulle tullee hirvee ikävä Hömistä, Punista, Jarmoo ja
kaikkia muitakin ihania pönttöystäviä. Kaikki hauska varmaan
vaan hiipuu meijän elämästä hilijalleen pois... Haluaisin tänne
lissää säpinää.
Esmerkiks Jenna, on ihana kun oot täällä pönttö-
lässä joka päivä. Harvoin kommentoit, mutta joka
kerta huomaan sen. Mikkään pakkohan tämä ei oo,
mutta voisitko ajatella, että joskus kirjottasit jottain
niistä asioista, jotka on Sinulle tärkeitä. Oikein ko-
vasti oottelen sitä. Perusutelias ihiminen ku oon.
Tuosta Telekkisen ystävästä tuli mieleen, ettei mies
koskaan ajattele päällään. Mutta se helepottaa tilan-
netta, ku pittää sitä ulukoruokinnassa. Noin 10 vuotta.
Positiivarit
ÄITI ON AINA ÄITI
Äitini jäi joulun jälkeen luoksemme
vielä viikoksi. Kun lomat olivat ohi
ja lähdin töihin, niin pöydällä oli
aamulla lappu: "Eija, syö puuroa ja
ota loput evääksi. Tottele!"
-Tenava 47 v. Äiti 82 v.
Jaksaakohan kukkaan lukkee tätä
vuodatusta ees puolivälliin. Saati
sitten loppuun asti.