Pönttöfoorumi

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Keskiviikko 30.1.2013  (Luettu 651 kertaa)

telkkinen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 25 930
  • Lahti
Vs: Keskiviikko 30.1.2013
« Vastaus #30 : 31.01.13 - klo:09:28 »

Kiitos teille kaikille jotka olette tsempanneet minua [:-)]  ja mukava kuulla, että monilla on Ortonista
ollut samanlaisia hyviä kokemuksia. Lääkäri kyseli kovin kuinka traumaattista oloni siellä on nuorena
ollut. Sanoin, ettei tämä vastaanottoon varattu tunnin aika siihen riitä jos rupean vuodattamaan. Olen siitä ajasta selvinnyt ihan hyvin, kiitos sen, että osaan puhua ja olla avoin [:-)]

Onni, että reissu oli edellispäivänä eikä keskiviikkona kun keli oli mitä oli. [:-)]
Kirjattu
Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.
Arvo Ylppö

Tiina

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 16 556
  • Lahti
Vs: Keskiviikko 30.1.2013
« Vastaus #31 : 31.01.13 - klo:09:29 »

Tiina, kerrohan sit koekeittiön tuloksista makuina kuvaillen [;-)]

Tiinan koekeittiön maistajat tykkäsi kovastikin broileripihveistä ruohosipulikastikkeen kera :-)). Pihveissä maistui mukavasti sitruunankuori ja olivat muutenkin maukkaita. Suosittelen reseptiä muillekin.

http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/broilerimurekepihvit-ja-ruohosipulikastike/013979
Kirjattu
"Ehjimmät meistä on sirpaleista tehty"-Tommy Tabermann-

telkkinen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 25 930
  • Lahti
Vs: Keskiviikko 30.1.2013
« Vastaus #32 : 31.01.13 - klo:09:30 »

Kiitti Tiina reseptistä ja koemaistamisesta, menee kokeiluun [:-)]
Kirjattu
Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.
Arvo Ylppö

Minni

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26 321
  • Itä-Uusimaa
Vs: Keskiviikko 30.1.2013
« Vastaus #33 : 31.01.13 - klo:09:33 »

Telkkiselle jaksuja  [:30]
Kirjattu
”Kuinka paljosta jäävätkään paitsi he, jotka eivät salli itsensä olla vähän outoja.”

— Alain de Botton -

Punarinta(Pettirosso)

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 5 619
Vs: Keskiviikko 30.1.2013
« Vastaus #34 : 31.01.13 - klo:09:41 »

Telkkinen,mulla varmaan ihan sama juttu...Monta kertaa kyllä on paljon oikeesti itsestä kiinni miten lääkärit suhtautuu potilaaseesn,vaikka en tiedä onko se oikea asenne  niillä.
Aikoinaan kun minulla oli paha psoriassis sain yhdeltä tutulta nuoremmalta naiselta Allan Lassuksen (professori,erikoistunut psorii) numeron.Ja tämä nainen sano minulle että ole varovainen jos sinne menet,että Lassus on todella töykeä eikä välitä potilaasta vaan rahasta.
No,sain ajan hänelle ja ei puhettakaan mistään töykeydestä,en meinannut päästä pois vastaanotolta kun hänellä oli niin paljon asiaa...Ja kävin monta reissua hänen luonaan ja aina oli yhtä hyväntuulinen...
No,nyt hän on jo kuollut muutama vuosi sitten  [?]
Kirjattu

telkkinen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 25 930
  • Lahti
Vs: Keskiviikko 30.1.2013
« Vastaus #35 : 31.01.13 - klo:09:49 »

Allekirjoitan Punis kertomasi, asiat menee juuri näin.  [:-)] Eikös siinä vastaanotto tilanteessa kohtaa kaksi ihmistä ja mitä heidän välillään tapahtuu se on ratkaiseva asia. Muistan kun yksi terkkari lääkäri jonka luona olen paljon selkäni tiimoilta käynyt sanoi, että olen hänelle paljon enemmän kun potilas tai asiakas. Hänen äitinsä kun sairastui vakavasti, niin kerran soi kännykkäni ja lääkäri soitti minulle. Sanoi, että nyt varmaan ihmettelet miksi sinulle soittelen, no niin tein. Hän rupesi itkemään, että äitinsä kuoli ja hänelle tuli tunne, että haluaa soittaa minulle ja kertoa tästä suuresta surustaan. Niin me yhdessä itkettiin hänen suruaan ja lähetin soiton jälkeen suruvalittelukukat hänelle josta tuli myöhemmin uusi puhelu. Edelleenkin kun hänet näen, on jo eläkkeellä meillä on paljon puhuttavaa ja aina halaa minua, että jotain liikahti meidän kohdatessamme.

Minnille [:30]
Kirjattu
Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.
Arvo Ylppö

Mesis

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 52 763
Vs: Keskiviikko 30.1.2013
« Vastaus #36 : 31.01.13 - klo:12:34 »

Allekirjoitan Punis kertomasi, asiat menee juuri näin.  [:-)] Eikös siinä vastaanotto tilanteessa kohtaa kaksi ihmistä ja mitä heidän välillään tapahtuu se on ratkaiseva asia. Muistan kun yksi terkkari lääkäri jonka luona olen paljon selkäni tiimoilta käynyt sanoi, että olen hänelle paljon enemmän kun potilas tai asiakas. Hänen äitinsä kun sairastui vakavasti, niin kerran soi kännykkäni ja lääkäri soitti minulle. Sanoi, että nyt varmaan ihmettelet miksi sinulle soittelen, no niin tein. Hän rupesi itkemään, että äitinsä kuoli ja hänelle tuli tunne, että haluaa soittaa minulle ja kertoa tästä suuresta surustaan. Niin me yhdessä itkettiin hänen suruaan ja lähetin soiton jälkeen suruvalittelukukat hänelle josta tuli myöhemmin uusi puhelu. Edelleenkin kun hänet näen, on jo eläkkeellä meillä on paljon puhuttavaa ja aina halaa minua, että jotain liikahti meidän kohdatessamme.
[:´(] Ja minä (itku)herkkänä ihmisenä pyyhin täällä silmiäni pelkästä lukemisesta. Telkkiselle  [:30]

Kuten täällä on kirjoitettu, niin asia on juuri niin, että samanlaista kohtelua saa, mitä toiselle antaa. Se on sitä vuorovaikutusta.



Kirjattu
 

Sivu luotiin 0.052 sekunnissa. 18 kyselyä tietokannasta.