Voivoi miten surulliselta tuntuu murun Onnin kuulumiset. Se jos mikä satuttaa sielua kovin kun oma lemmikki sairastaa ja itse siinä joutuu sivusta vaan seuraamaan eikä oikeastaan osaa mitään tehdä ja apua antaa. Kaikkensa yrittää helpottaa toisen oloa. Liekö ärhäkkää vatsatautia vai mikähän olisi syynä. Oletteko koskaan
kokeillut Canikuria tällaisessa tilanteessa. Minulla sitä on aina varastossa jos pahoinvointia, ja löysää mahaa
ilmaantuu. Paljon tsemppiä teille kaikille, Ollaan hengessä mukana
Evikselle
Kiitos taas kerran äidin tervehtymis tsempeistänne. Hän näyttikin tänään jo huomattavasti pirteämmältä. Oli niin liikuttavaa katsoa kun yksi hoitaja tuli äitiä viemään vessaan ja hän sanoi, että mitäs minun lempipotilaani ja halasi äitiä. Niin myös äiti teki hänelle, että on siellä hyvää henkilökuntaa...kin
jos joukkoon mahtuu muunkinlaista sakkia.
Tässä itkeä tirautin juuri äsken kun ruotsin veli soitti, ja heidän 18v1kk ja 11 päivää vanha koiruutensa on eilen lopetettu. Tuli niin kipeäksi, että koira piti päästään eläinten taivaaseen.
Heillä on suuri suru kun ensin meni se kulkukissa minkä hoitivat loppuun ja nyt oma koiruus.
Marlelle jo huomista ajatellen tuuletonta risteilyä