Ulkona luntii. On tehnyt sitä miltei koko päivän ja koko ajan. Olen lakannut tykkäämästä.
Eilisestä alkaen kaikki hommat ovat menneet vähän sumussa.
Onni sairastui eilen. Aamusta oli jo outo. Kyllä sen heti huomaa. Jo vuoteesta noususta.
Poika laahusti hitaasti sängyn laidalle mistä hänet sylkkään kaappasin ja alas rappuja.
Ruoka ei oikein kelvannut. Koskaan ei ole tarvinnut mairitella herraa ruokakupille. Nyt piti.
Söi kuitenkin. Lenkillä mentiin mielestäni aika normaalisti. Päivän makoili. Ei seurannut minua koko aikaa
kuten tavallista.
Iltapäiväruoankin söi.
Sitten lösähti nojatuoliin. Viiden maissa sitten oksensi ensimmäisen kerran. Kaikki miltei ulos kerralla.
Siis koko päivän ruoat. Sitten oksentelu jatkui. Lopuksi vain vaahtoa.
Ei tietenkään huolinut iltaruokaa. Mutta edes vesi ei kelvannut. Oli aika naatti. Istui kummasti selkä köyryssä.
Välillä kellahti nukkumaan ja heti taas ylös. Käveli selkä köyryssä.
Soitin sitten päivystävälle. Yhteinen jonnekin Sipooseen saakka . Vastaanotto Lapinjärvellä.
Joku ulkomaalainen.
Hoono soomi. Höpötti vaan oksennuksen estopiikistä. Minä halusin tietää mitä minun pitäisi tehdä.
Ei ymmärtänyt tai ei osannut sanoa. Ei sinne kannattanut lähteä. (puhelu maksoi vähän vaille 18€/7min)
Sellaista eläinlääkäripalvelua täällä.
Päätin että katsotaan yön yli. Yöllä hieman rauhottui. Sai välillä nukuttuakin. Käytin ulkona kun pyysi mutta vain
pissa tuli.
Sen jälkeen JOI
ja nukkui loppuyön.
Tänä aamuna ei keitetty riisi kelvannut. Lääkkeet sain annettua suoraan suuhun.Muuta ei saanut antaa. Ei myöskään juonut. Ruokatunnin maissa ripuloi.
Joku aika sitten söi kädeltäni noin teelusikallisen riisiä ja äsken kun Mika tuli ja tarjosi niin meni jo ruokalusikallinen
ja teelusikallinen maustamatonta Bulgarian jugurttia. Nyt vaan toivon että pysyy ruokatipat massussa.
Että voi yhden karvanakin vatsatauti sekottaa koko pakan. Mikan yötyön ja kaikki minun hommani.
Tulipa karmea vuodatus