Syrreeneistä puhheen ollen, naapurin poikamies kävi
eilen hakemassa pihan syrreeniaijasta kolome oksaa
meille maljakkoon. Pitkästi aitaa ja paljo kukkia. Tuskin
kukkaan huomas.
Huvitti muuten, ku otin siitä punaisesta orvokkiruukusta
valokuvan, ni kamera viisaana ilimotti: Kasvot tunnistettu.
No onhan niillä orvokeilla ihan selevästi naamat.
Nyt minä taas keskenäni täällä möllötän. Olipa niin muka-
va viikonloppu, ettei oo aikoihin ollu. Viime kesänä viimeks.
Tavallisesti mulla ei täällä juuri palijoo tapahu. En juuri mis-
sään käy, mitä nyt pakolliset kauppareissut. Sekin on tännään
tehty, ni pärjää taas viikon. Kukkia ois ostettu lissää, mutta
kukkatahra oli just menny kiinni 10 minnuuttia aikasemmin.
No kerkiäähän noita ostaa ens reissulla. Sain muuten kauniita
orvokkipelargonioita. Ei pelargoniaks arvais. Pitänee ottaa kuva
niistä. Ulukona 29 ja sisällä 28. Tasalämpö. Tarkenneepa ainaki.
Hienon runon oli Telekkinen laittanu. Kyllä onkin nyt enempi
semmonen olokapääolo, ku kyynärpääolo.