Mielenaurinkoista viikon parasta perjantaita
ihan jokkaiselle pöntölle.
Vettä on roiluuttanna ja lissää on luvassa.
Ihanan viileetä ja henki kulukee. Pussaa
vissiin 12.
Eilen kävin pallauttamassa rollaattorin ja
vaihtamassa uuemmat kyynärsauvat. Toi-
voin saavani keposemmat, vaan yhtä pai-
navat on ku entiset. Valurauasta tehty. Vä-
hän lienevät kuitenkin nuoremmat ku minä.
Entiset oli varmaan just minun ikäset.
Mistähän ne ihimiset saapi semmosia pieniä,
siroja, värillisiä keppejä. Ei ainakkaan meijän
sairaanhoitopiiristä.
Samalla reissulla kävin siskolla. Ampiainen
ja minä haluttiin istua samassa tuolissa. Hän
voitti. Luulin saaneeni sähköiskun. Hän pisti
kylykeen. Olihan pikkusen kippee koko illan.
Onneks oli antihistamiinia jo valamiiks otettu-
na. Ja kortisonivoide vähä lievens tuskaa.
Naapurilla oli ollu huonompi tuuri. Hän oli ollu
uimassa ja käärme oli pistäny jalakaan. Oli
yhellä jalalla kinkkaamassa päivystykseen. Ja-
lakaa ei olis saanu rasittaa. Lainasin hänelle omat
kyynärsauvani. Parin tunnin päästä ne oli takasin
mun parvekkeella. Kukkaan ei varmaan oo kerin-
ny Oyssin päivystyksestä pois noin noppeesti.
Kaikille kippeille ja sairastaville parempaa olloo.
Aiheeseen sopivat Positiivarit
MITEN VOIT OLLA
AVUKSI TÄNÄÄN?
Kumma juttu, mutta aina kun kysyn,
"Mitä minä tästä hyödyn?", oloni ei
muutu paremmaksi. Pikemminkin päin-
vastoin. Kun taas kysyn, "Miten voin
auttaa muita?", tunnen itseni
kevyemmäksi ja vahvemmaksi.
Meillä ihmisillä on synnynnäinen
tarve olla tarpeellisia muille.
Tarvitsemme tehtävän.