On aika jatkaa jälleen matkaa.
Menkäämme tuohon rakennukseen. Olemme siis Sewardissa edelleen ja tuo kyseinen rakennus on Sealife Center eli meriluontokeskus. Tuolla on paljon tietoa Alaskan meristä ja niiden eliöistä. Lisäksi Centerissä on myös eläviä eläimiä ja lintuja. Keskuksessa toimii myös villieläinhoitola, jossa hoidetaan loukkaantuneita merieläimiä ja pyritään palauttamaan ne takaisin luontoon. Keskus on tärkeässä asemassa myös opetuskäytön suhteen, siellä on niin meribiologian kuin eläintenhoidon opiskelijoitakin.
Nyt olemme jo sisäänmaksun maksaneet ja saapuneet sisätiloihin. Tässä on kartta, josta hieman hahmottaa missä ollaan. Homerista ajeltiin tänne Sewardiin, matkaa on jonkin verran.
Tervetuloa vesilintualtaalle! Tämähän oli meikäläisen suosikkipaikka koko keskuksessa. Allas on kohtalaisen suuri ja reunoilla on luonnonoloja jäljitteleviä kallioita. Lisäksi allas on ulkona siten, että katto kyllä suojaa sateelta mutta reunoilla on on vain verkko, joten linnut kuulevat villien lajitovereidensa äänet ja meren kohinan. Allas on monta metriä syvä ja siellä on kalojakin. Altaalla asuu lunneja, etelänkiisloja, riskilöitä, kyhmyhaahkoja, alleja sekä pikkukajavia. Tässä kuvassa on virta-alli, taustalla töyhtölunni.
Tässä allasta vähän tarkemmin ja siellä eläviä lintuja. Sen verran tilava alue on että pikkukajavat voivat lennellä eestaas eikä seinä tule heti vastaan.
Töyhtölunni esittäytyy. Ja pesuhan on kuvassa menossa.
Nyt lunni löysi kaverin ja kalastus alkoi. Vain hetki kuvan oton jälkeen molemmat sukelsivat ruuanhakuun.
Tässä virta-alii hieman tarkemmin. Komea lintu etenkn tuo koiras, naaras on vaatimattomampi. Lintu on englanniksi Harlequin Duck, harlekiinisorsa. Hieman eroa on suomen ja englannin kielessä tämän linnun suhteen.
Ja tuo lunni se vain jatkaa pesuaan. Taustalla kiislat tarkkailevat lunnin touhuja. Nuo linnut pesivätkin tuolla altaalla, mutta sitä en tiedä mitä munille tapahtuu, eli annetaanko lintujen hautoa munia poikasiksi asti.
On aika sanoa hyvästit Sewardille ja Sealife Centerille. Olemme jälleen tien päällä, tai olimme kunnes tienreunassa näkyi tämmöinen otus. Pitihän sitä pysähtyä katsomaan ja kuvaamaan. Harmi vain että otus ei ollut mikään linssilude, päinvastoin. Aina naama poispäin ja takapuoli kohti kuvaajaa.
Joko tunnistat eläimen?
Ja tässäkin ollaan peräpää kohti kameraa ja puolustus valmiina. Tätä kaveria ei kannata ärsyttää, muuten voi sattua. Kyseessä on piikkisika, yksi Alaskan erikoisin eläin. Ulkonäöstään huolimatta nopea eläin ja hyvä kiipilijä, menee ohuenkin puun latvaan nopeasti. Ja voi tuhota laajan alueen vahingoittamalla puiden runkoa ja oksia. Ja tietenkin jos menee liian lähelle, saa piikit iholleen. Koirakin erehtyy vain kerran kiusaamaan piikkisikaa.
Matkamme jatkuu piikkisiasta pohjoiseen. Vastaan tuli tällainen rehevä järvi, jossa ei aluksi vaikuttanut olevan elämää. Pian huomio kiinnityi valkoiseen kasaan ruovikon keskellä. Siellähän oli trumpettijoutsen pesällään hautomassa. Ei ainakaan ruoka lopu tältä poikueelta ihan heti.
Tässä koiras vartio pesää tarkasti. Trumpettijoutsen on hieman suurempi kuin kyhmyjoutsen ja on yksi maailman suurimmista vesilinnuista, ellei peräti suurin. Se voi painaa jopa 13 kiloa. Kuten laulujoutsenkin, sekin metsästettiin lähes sukupuuttoon, kunnes suojelu aloitettiin. Nykyisin Pohjois-Amerikassa elää noin 18 000 trumpettijousenta, suurin parimäärä pesii juuri Alaskassa. Niiden ääni on muuten läheltä kuultuna vielä voimakkaampaa kuin laulujoutsenen.
Koiras oli ilmeisesti tottunut matkailijoihin, sillä se tuli yllättävän lähelle. Tai sitten uteliaisuus voitti. Tässä koiras ruuan keskellä. Lumpeita riittää.
Matka jatkuu. Nyt Anchorage jo häämöttää. Tuollaisia laikkuja oli vuoren rinteillä melko taajaan, lumivyöry vienyt kaikki puut mukanaan. Eräällä tällaisella laikulla nähtiin harmaakarhuperhe, emo ja kaksi pentua. Etäisyyttä noin kilometri, mutta kiikarilla karhut erottui hyvin. Iso mamma oli karhuemo, sille ei ryttyillä. Karhuja ei saatu kuvaan.
Tien päällä jälleen. Tien varrella oli rämeikkö/kosteikko, joka kuhisi elämää. Lintuja jos jonkinlaisia: sorsia, lokkeja, tiiroja, trumpettijoutsenia, kanadanhanhia, valkopäämerikotkia, pääskyjä... ja hirviä. Oikein malliesimerkki toimivasta kosteikosta, niitä ei täällä meillä ole kyllä liikaa. Mutta tähän kuvaan ei muuten sitten osunut ainuttakaan lintua...
Eikä tähänkään kuvaan osunut lintuja, ne oli kaikki toisella puolen tietä. Mutta maisemahan on hieno ilman lintujakin. Nuo kuolleet puut aiheutti erittäin kova pakkanen, mutta vuotta en muista.
Uusi päivä ja uudet kujeet. Olemme jälleen "kotona" Anchoragessa. Tässä ollaan aivan keskustan liepeillä joella. Lohia nousee tähänkin jokeen ja pyytäjiä näkyi paljon. Saalista sitä vastoin ei nähty kenenkään saavan. Villi luonto on siis läsnä aivan keskustan tuntumassa ja itse keskustassakin. Talvisin kaupungissa on vähemmän lunta kuin metsissä ja hirvet tulevat kaupunkiin talven ajaksi. Tilanne on sama kuin Helsingissä Espan puistossa olisi hirviä. Aivan keskustaan siis tulevat.
Nyt olemme jälleen Potter Marshilla eli Anchoragen parhaimmalla lintukosteikolla. Tässä kuvassa on kanadanhanhiperhe. Tämä pari olikin hankkinut oikein suurperheen. Arvatkaapas montako poikasta parilla oli? Paljastan sen myöhemmin.
Kaikki lapsoset halusivat emon siiven alle suojaan. Vain yksi urhoollinen syö vielä, mutta kohta sekin meni muiden seuraan emon turvaan. Isä vartioi tarkkana perhettään kotkien varalta.
Nyt lähes kaikki ovat jo päässeet siiven suojaan. Vielä yksi urhoollinen ruokailee vaikka isäkin jo torkahti. Emo saa levittää siipeään oikein kunnolla jotta kaikki mahtuvat.
No nyt viimeinenkin poikanen on päässyt emon siiven suojaan nukkumaan. Vihdoinkin on koko perhe koossa ja kaikki
27 poikasta turvassa ja unten mailla.
Matkamme jatkuu. Nyt olemme jättäneet hanhiperheen nukkumaan ja suunnanneet tutkimaan tulvan tuhoja. Tässä paikassa vesi vei lähes koko tien mennessään, kun vedenpinta nousi ennätyskorkealle. Lunta kun satoi vielä myöhään keväällä, niin tulva kasvoi tavallista suuremmaksi. Nyt tässä kuvassa vesi on jo tavallisissa uomissaan.
Vaikka vesi oli jo laskenut, kyllä koski vielä kohisi kiitettävästi ja virtaama oli suuri.
Näillä koneilla saadaan kuntoon tie kuin tie.
Auto ilmoitti tankkaustarpeestaan, joten ei kun tankkaamaan. Tässä bensan hinta kesäkuussa 2013 Anchoragessa. Huomaa että hinta on dollari/gallona. Tuolloin hinta oli noin euro/litra. Hinta on noussut sitten kesäkuun 2008 eli edellisen reissun ajoilta, silloin hinta oli 40 snt/litra. Onhan tuo euro/litra erittäin edullista verrattuna Suomen hintaan. Fred Meyer on muuten suuri kauppaketju, Alaskan Prisma tai Citymarket.
Päätän matkamme tällä kertaa tähän. Ensi kerralla matkamme jatkuu Chitinaan.