Kielioppivirheet ei minua ole haitanneet millään tavalla, eikä välimerkkien tai isojen kirjainten puuttuminen. Olisihan hirsipuun kirjaimet voinut kirjoittaa jokaisen ISOLLA kirjaimella ja nyt vastausriviä koottiin heti alusta alkaen pienillä kirjaimilla, joka sekin lisäsi haastavuutta arvata kohdilleen isot kirjaimet erisnimissä.
Lähinnä tällaisena nojatuoli- kirja- ja nettimatkailijana kaikkien tehtävän kohteet olivat helppoja paikantaa ja koota lauseista ymmärrettäviä kokonaisuuksia pienistä kielioppivirheistä huolimatta, kun sanat olivat kaikki suomea lukuunottamatta paikannimiä, joita ei sen paremmin voi suomentaa, mutta kuvan maisemasta jo näki, että liikutaan vuoristossa ja varmasti jokainen muistaa Jarmon käyneen Nepalissa, josta hän on ottanut kuvia ja sääntöihin kuuluu täällä, että laitetaan vain omia kuvia matkakertomuksiin ja muihin keskusteluihin.
Helpoksi teki juuri tuo ”yhdyssanahirviön” jakaminen eri sanoiksi värien kohdalla, muuten arvaamiseen olisi mennyt kauemmin. Jos oikein kieliopillisesti kirjoitetaan useampaa väriä kuvaava moniosainen sana, tulee värien väliin yhdysviivat ”sini-valko-puna-kelta-vihreät rukousliput”, mutta voi sen kirjoittaa kokonaan yhteenkin. Silloin siitä tulee vaikeasti luettava yhdyssanahirviö ”sinivalkopunakeltavihreät".
Tämän tarkistin, mutta siitäkin voidaan olla eri mieltä, kuten linkin tekstiä lukiessa pidemmälle huomaa:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.4.html#varitJarmo kirjoittaa kirjakielellä ja joka sanan muuten oikein. Kirjaimia ei ole jäänyt välistä, eikä niitä ole tullut lisääkään. Se on mielestäni hirsipuu-leikin tärkein ominaisuus.
Palatakseni toiseen hirsipuutehtävään, huomasin oman kielioppivirheeni: ”Pöytyä on minulle vain kartalta...” Jäi välistä sana ”tuttu”, joten en ole täydellinen sanailija minäkään, vaikka kovasti voinkin joskus pilkkua fiilata omalla kohdallani ja joskus ärsyttää, jos joku puhuu vaikkapa asuvansa Maalahdella (Maalahdessa) tai Vetokangaksella (Vetokannaksella) tai mieheni, joka puhuu hauliksista (hauikset) ja teriereistä (terrieri), sekä hänen muistilapuissa voi lukea mitä ihmeellisempiä sanoja. Hupaisin on vaseliini pässinpää. Siinä on yhdyssana erikseen ja kahdesta erillisestä sanasta on tullut yhdyssana, sekä yksi kirjain puuttuu. Sanan oikea muoto on vaseliiniprässin pää.
Ajattelen asiaa näin, että olemme kaikki täällä aikuisia ja fiksuina ihmisinä opimme jokainen täällä jokaiselta jotakin. Marleenalta Oulun murretta mukavan levveesti ja mikäli hän tekisi hirsipuun omalla murteellaan, siinä olisi aika paljon arvuuteltavvaa, kun sanavalinnat ja lauseet ovat aina niin hauskasti kirjoitettuja, vaikka kieliopillisesti aivan oikein ja Jarmo on sanoissaan suoraviivaisempi, joka ei liiemmin rönsyile. Siksikin lauseet on ollut aika helppo keksiä.
Samoin, jos Mese tekisi hirsipuun omalla murtheellaan, niin siinä olisi Pohojammaan akkakin ihimees. Muuten, Mese on tähän asti parhain haastajani, kun ensimmäinen hirsipuu meni hänellä ihan oikein.
Telkkisen, Marleenan, Anniinan, Kaijan, Mesen, Mesiksen, Lauran, Jarmon ja varmasti monen muunkin kanssa olen ollut samaa mieltä, että tällä foorumilla on pääasiassa hyvä henki ja sen soisin myös säilyvän, ettei alettaisi riitelemään pikkuasioista, kun on oikeitakin murheita ja huolia, joiden kanssa moni joutuu elämään. Annetaanhan kaikkien kirjoittaa omalla tavallaan ja toisia ainakaan tahallaan loukkaamatta. Osataanhan me pyytää ja antaa myös anteeksi toisillemme, jos joskus loukkaamme tai loukkaannumme toisen sanoista tai teoista.
Jarmon tekemät hirsipuut ovat hauskoja ajanvietteitä ja aivonystyröiden hierontaa monelta eri kantilta. Tällaisilla ajattelua vaativilla tehtävillä on lisäksi terveyttä edistäviä vaikutuksia mm. muistisairauksien ehkäisemisessä.
Toivottavasti Jarmo, teet meille vielä hirsipuita tämän kolmannen aiheuttaman keskustelun jälkeenkin antamalla pitkät kaikille kirjovihreille!
Tuli tällainen vuodatus, jonka en toivo ketään loukkaavan millään tavalla.
Korjasin pari kirjoitusvirhettä.
