Mielenaurinkoista tiistaita joka kolokkaan.
Vettä on rommauttanna. Nyt taas paistel-
lee ja 17 pussaa. Ihme, ku ei kehtaa tuul-
lakkaan pahemmin. Pihilajanmarjoilla pos-
ket punottaa. Ja kukat parvekkeella voipi
paksusti.
Viime aikona on tullu vähä mööpleerattua.
Tai enhän minä ite paljo pysty, vaan sen
verran pystyin, että sain sormien nivelet
tulehtummaan. Siihen ei kyllä tarvihe muu-
ta tehä ku katella valokuvia.
Pikkusor-
met ja hiirisormi aika kippeet. Kauheet pa-
tit. Valivali. Taas.
Tiinalle tsemppejä. Kyllä se jotenki järjestyy.
Vilijami on hyvä lääke ensappuun.
Mesistä ymmärrän. Minun käy sääliks kaikki
elolliset. Ensin kyyhkyt. Sitten sorsat jne.
Pyssy niille pitäs olla itepuolustusta varten.
Telekkisen mahalle paranemista. Mulla on
itellä samanmoinen. Sisältäpäin siis.
Positiivarit
KELPO EVÄÄT
Katselin kuusivuotiaan Aini-tyttäreni
kanssa vanhoja valokuvia. Hääkuviemme
joukossa oli kuva, jossa pappi ojentaa
miehelleni vihkiraamatun. Aini kysyi:
Äiti, minkä kirjan pappi antoi
iskälle? Vastauksen kuultuaan tyttö
alkoi kikattaa ja totesi: Ai, mä
luulin että iskä sai naisenkäyttö-
kirjan!
-Virpi