[/quote]
Itse kävin viime kesänä Potsdamissa.
Todella hieno paikka. Kävin Potsdamissa linnassa jonka oli aikoinaan rakennuttanut Frederik Suuri. Hän oli rakennuttanut linnan "kesähuvilakseen". Linnan nimi taisi olla Sanssouci tai jotain sinnepäin. Alue on siis aivan valtava ja sisältää mahdottoman hienoja rakennuksia. Ei sitä aluetta voi sanoin kuvailla, se täytyy nähdä. Onko Marjuli ja Didi käyneet siinä linnassa? Suosittelen kaikille matkakohteeksi jos lähialueella liikkuu.
[/quote]
Jate, on käyty Sanssouccissa, viime syyskuussa. Taisin siitä kirjoittaakin syyskuun matkakertomuksessani "terveisiä Berliinistä". Linna, jonka tämä Fredrikki rakennutti, on suurensuuri ja hän ei siinä itse asustanut ollenkaan. Hän asui lähistöllä olevassa pienemmässä linnassa.
Nyt on sitten konsertti käyty. Oli aika jännä reissu. Bibb soitti huilua tai oikeastaan huiluja. Ilta oli pienen pienessä kirkossa Potsdamissa. Konsertissa oli kvartetti erilaisilla puupuhaltimilla varustettuna. Unohdin kysyä Bibb'iltä, mikä oli se suuri puinen huilu, jonka varsi oli 90 asteen kulmassa. Soittojen välillä mukavan näköinen mies lausui runoja. En täysin ymmärtänyt kaikkea ja juuri, kun luulin ymmärtäväni jotain, ihmiset naureskelivat. Ihmettelin, koska teksti meni jotenkin näin: "...das Leben ist nur im Dunkel..." (= elämä on pimeässä oloa tai jotain sinnepäin). Myöhemmin Didi selitti minulle runon ja kyseessä olikin maamyyrän mietteitä.
Tänään on ollut kiireinen päivä. Aamulla Tantella, sitten kaupungilla Pariisin siskon kanssa. Takaisin Tanten luo syömään. Sitten Potsdamiin ja sieltä ihmeellisiä kiertoteitä pitkin tänne Kutschille (= Kurt Schuhmacher Platz). Päivällä minua vähän nauratti, kun matkasin Didin ja Siskon kanssa metrolla (= U-Bahn), Jouduimme vaihtamaan junaa pariin, kolmeen kertaan ja nämä berliiniläiset olivat ymmällään. Katselivat metrokarttoja ja pähkäilivät, minne pitää mennä. Jouduin pariin kertaan oikaisemaan heitä, ettei menty ihan harhaan. Pikku-Helsingin kasvatti osasi navigoida paremmin suurkaupungissa.
Pariisin sisko kertoi olevansa ihan harhautunut entisen itä-Berliinin puolella. Samaa sanoo Didi. He eivät tunne sitä puolta Berliinistä ollenkaan. No, onhan Berliini tosin kovin suuri.
Olisi niin kiva kirjoitella lisää, mutta alkaa olla väsy olo. Tänään oli lämmin päivä ja hikoilin säntäillessäni sinne tänne pitkin kaupunkia. Voi kun saisi taas pian tulla tänne. Olisi monta museota vielä nähtävä. Huomasin, että täällä on uusi DDR-museo. Varmaan mielenkiintoinen. Gallerioita sun muita olisi ihana päästä kiertelemään Pariisin siskon kanssa. Päätimmekin Siskon kanssa tulla tänne joskus kahdestaan. Didi ei jaksa tätä kulttuuriutta.
Nokka kohti kotimaata lähtee maanantaina. Huomenna on ensin Oman eli Isoäidin syntymäpäiväjuhla. Didi aikoo lausua siellä oman runonsa. Saman tekee kaksoisveljensäkin. Toivottavasti ei tule kilpailua...
Maanantai-iltana olemme taas Tanskassa yötä, sitten Ruotsissa, sitten laivassa ja vihdoin kotona Mustikan luona.
Hyvää yötä Suomi. Gute Nacht.