No nyt ollaan taas Berliinissä. Ilma on aika lämmin. Auton mittari näytti matkan varrella +18 astetta. Olemme Didin kanssa vähän liian raskaissa tamineissa. Minulla on talvikengät ja toppatakki. No, kotoa lähtiessähän oli pakkasta ja lunta. Käväisimme heti Berliiniin tullessa ostamassa jotain vähän kevyempää. Istuskelen nyt täällä nettikuppilassa T-paidassa. Ostoksilla ollessa oli ihan hiki.
Onpas Marjulilla ja Didillä ollut hauska reissu (mahatautia lukuunottamatta). Saksassa on hienoja pieniä kyliä. Ne ovat jotenkin omanlaisiaan joita ei juuri muualta maailmasta löydy. Ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Itse tykkään todella reissata Saksassa etenkin, kun jättää moottoritiet väliin.
Hauska on ollut reissu. Moottoriteitä on kyllä käytettävä, jos aikoo päästä perille. Meidän navigaattori vei meidät Baijeriin mennessä joillekin kummallisille kyläteille ja ajoin monien navetoiden takaa ja ihmettelimme miksi me siellä olimme. Tänään taas se meinasi ohjata meidät samassa paikassa jonnekin peräkylille. Me ei toteltu, vaan ajaa posotettiin samaa moottoritietä suoraan Berliiniin. Hyviähän ne moottoritiet täällä Saksassa ovat. Täytyy vain muistaa katsoa peiliin, kun ohittaa. Tavallisesti takaa tulevat autot tulevat paljon nopeammin, kuin luulisi. Vauhtia täytyy pitää , ettei joudu jalkoihin tai muuten joutuu ajamaan rekkojen välissä hissukseen, pakokaasuja haistellen. Rekat aiheuttavat joskus inhottavia tilanteita, kun ne ohittavat toisiaan. Se kestää ikuisuuden ja hidastaa jokaisen kaistan liikennettä.
Niin, mukavia ovat Baijerin kylät ja kylätiet. Jätän kyllä yleensä Didille ajamisen siellä alhaalla, koska tiet ovat usein aika ylhäällä.
Inhoan mäkisiä mutkia. Eilen meillä oli todella kauniit maisemat ja kaunis auringonlasku. Yritimme mennä yhdelle "nyppylälle" nimeltään Hoherbogen. Olivat sulkeneet hissin 5.11., joten emme päässeet ylös saakka. Hissi avataan taas talvisesongiksi myöhemmin. Nyt ei näyttänyt siltä, että pitkään aikaan siellä voisi lasketella. Nurmi viheriöi.
Tätä viheriöintiä olen ihmetellyt.
Olen nähnyt keltaisia peltoja. Näyttävät ihan rypsipelloilta. Mitähän lienevät?
Matka sujui mukavasti tänään. Oli kaunis ilma. Ajoin suurimman osan matkasta ja Didi sai tutkiskella läppärillään hätrikki-joukkuettaan. Olimme onneksi Berliinissä ajoissa, että ehdimme kauppoihin. Meidän pensionaatin naapuriin on syyskuun reissun jälkeen tullut uusi italialainen ravintola. Kävimme siellä syömässä. Huomasin "puhuvani italiaa".
Sanoin: Per me..... ja grazie. Tilasin myös un espresso. Sitten rupesin miettimään, että mitähän on Bitte italiaksi. Onkohan se prego? Siitä on kauan, kauan, kun olen viimeksi ollut Italiassa. Rupesi tekemään mieli...
Eilen illlalla Blaibachissa virkkasin Pariisin siskolle keltaisen, pörröisen kaulahuivin. Tuli himo saada se valmiiksi ja meni kovin myöhään. Tänään on pakko mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla aikaisin. Menemme Tanten luo aamiaiselle. Sitten tapaamme Pariisin siskon kaupungilla. Illansuussa on sitten konsertti Potsdamissa. Donaldin vaimo Bibb esiintyy konsertissa, mutta nyt en tiedä, soittaako hän huilua vai laulaako. Hän tekee molempia, joten en tiedä kummasta on kyse. Mukavaa kuitenkin päästä konserttiin.
Konsertin jälkeen yritämme päästä taas tänne nettikuppilaan seuraamaan hättis-matsia. Tärkeä matsi omalle joukkueelleni, Mummeille. Mummit taitavat nousta vihdoin ylemmäs.
Nyt alkaa Didin silmät lupsua. Pitää viedä hänet nukkumaan. Voikaa hyvin ja nukkukaa myös hyvin.