Apua, mä tuun hulluks kohta....
![[:-I]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/3.gif "Hmmm..")
Mä en kestä näitä vastoinkäymisiä enää yhtään.
Mikä ihmeen karma minua nyt varjostaa.
Käytin tänään äitiä kampaajalla ja äiti halusi välttämättä Anttilaan katsomaan jotain gollege housuja mistä oli
ollut mainoksessa kuva.
No suostuin, että mennään. Kysyin sata kertaa jaksatko ja pysytkö siinä liukuhihnalla pystyssä.
Juu ei tee heikkoa sanon äiti. Ja kun oltiin päästy puoleen väliin äiti tippui polvilleen ja minä pidin hänestä kiinni ja näin jo kauhukuvat, että mitä tapahtuu kun mennään ylöspäin. Huusin sinne ylös ihmisille, että oletteko kilttejä ja jäätte ottamaan meitä vastaan. Rollaattori heti pois edestä ja äiti siitä hihnalta veke ettei jää vaatteeista jumiin.
Ihmiset jäivät auttamaan ja saatiin äiti turvaan. Mutta ylös nostamien olikin sitten toinen juttu.
Minä en voinut oman kuntoni takia ruveta äitiä nostamaan ja auttamaan jääneet naiset eivät saaneet äitiä ylös.
Rupesin itkemään, että pitääkö soittaa ambulanssi, hätäännyin niin kovin. Tuli nuori poika siihen ja sanoi, että hän auttaa
äitiä. Otti vyötäröstä kiinni ja nosti äidin seisomaan, kyseli moneen kertaan sattuuko mihinkään jne.
Äiti vakuutti ettei satu ja poika lähti siitä ostoksilleen. Kiitimme häntä ja muitakin auttajia moneen kertaan.
Sydän löi tuhatta ja sataa minulle joten ajattelin, että saanko minä sydiksen ja kuolen siihen paikkaan.
Kyllä nyt tuli sellainen tunne, etten uskalla äidin kanssa lähteä enää minnekään kun tällainen kolku tuli tällä reissulla.
Sitä se mun hautajais vaate ostos uneni tiesi, että jotain sattuu.
![[:-(]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/4.gif "Surullinen")
Anteeksi vuodatukseni, mutta olen vieläkin ihan ahdingossa asian kanssa.
