Kuntoilu on hyvää juuri tuollaiselle "raskaiden säkkien" nostelulle. Venyttely ja jumppa sopii myös iskiassärkyyn. Mä olen saanut polven kuntoon juuri jumpalla ja kuntopyörällä. Mutta nuo barefoot-kengät on kyllä auttaneet paljon, jalkapohjista on löytynyt semmoisia lihaksia, joista en ole aiemmin ollut edes tietoinen. Kävely ei kyllä vieläkään ole oikein sujuvaa, olen "oppinut" varomaan oikeaa polvea ja se tekee kävelystä toispuolista linkuttamista, josta pitäisi päästä eroon. Polveen ei käy kipeästi, mutta sitä alitajuisesti varoo. Pitäisi unohtaa vain. Kipu selästä ja lonkasta katosivat kenkien myötä. Istuminen on kaikista pahinta. Se jumittaa.
Istuminen on tosiaan ainakin nyt ihan kauheeta. Vessanpytylle on toki tarpeen vaatiessa pakko istahtaa, mutta muuten ei suju. Kävin kokeilemassa uuden kahvin ja tupakan kanssa pihalla ja palasin tähän lattialle makoilemaan. Olis pitänyt se burana napata heti herätessä, mutta kun tänään ei tarvii lähteä mihinkään, niin ajattelin yrittää selvitä ilman.
Mä kävelen siviilissä niin vähän, että kengillä ei ole merkitystä. Glaglat ollut käytössä koko kesän. Karavaanarireissuilla crocksit. Pasi muuten epähuomiossa tuli isän uurnanlaskuunkin crockseissa. Onneksi ne on hillityn ruskeat....
Jotenkin nyt tuntuu, että osa näistä fyysisistä vaivoista korostuu isän menetyksen takia. Mä yllätän edelleen itseni ajattelemasta, että täytyykin isältä kysyä sitä ja tätä. Ihan kuin mä en haluaisi uskoa, että isä on tosiaan kuollut. Pahin järkytys on ohi ja lähinnä on hirveä ikävä. Nyt olen muutamana yönä nähnyt untakin isästä.
Onneksi viikon päästä alkaa viikon kesäloma, joka päättyy Säkylän miittiin. Aloitetaan varmaan Lahden karavaanimessuilta. Hämeenkyrössä käydään myös.
Toivottavasti fiilikset hiukan paranee. Nyt on jotenkin koko ajan ihan väsyksissäkin.
Silloin vajaat kaksi vuotta sitten Pasin äidin kuoleman jälkeen meillä oli lähtö Goaan uurnanlaskun jälkeisenä päivänä. Me suunnilleen nukuttiin ne kaksi viikkoa Goassa. Pasikin oli ihan valmis nukkuun päikkärit joka päivä.