Tänään oli sellainen "ei sitten yhtään huvita palvella" -päivä.
Menin tuohon lähiostarille, jossa on suutari. Kengän vetoketjusta on se vetovempain irronnut. Helppo nakki korjata - vaan eipä ollutkaan. Siellä oli sellainen toista kieltä puhuva, vanha p...u, joka aikansa kenkää pyöriteltyään totesi (sillä toisella kielellä), että ei voi korjata, mahdoton tehtävä. Ei edes hymyillyt - ei ole varmaan sitä tehnyt koskaan elämänsä aikana!
No, sitten suurempaan ostariin.
Piti käydä apteekissa, puhelinkaupassa ja siellä suutarille. Apteekki oli suljettu remontin vuoksi. Puhelinkaupassa ei osattu auttaa, koska puhelimeni puhuu suomea ja heidän työkielensä ovat eesti, venäjä ja englanti. Olishan se saanut sen puhelimenkin puhumaan englantia, mutta ei tuntunut huvittavan. Ei edes hymyä!
Suutari oli juuri lähdössä lounaalle, mutta suostui katsomaan kenkääni. Lupasi, että sen voisi korjata, mutta vasta perjantaina. Ei edes hymyillyt.
En minäkään.
Postilaatikossa oli kuitenkin kiva yllätys. Meillä on kunnallisvaalit, joissa saan äänestää, mutta kun en tunne ketään, niin en ole ollut innostunut. Nyt tuli kuitenkin mainos naapurin mieheltä, että hänkin on ehdokkaana. Ja paljon lupailikin juuri niitä asioita, joita tällä kulmalla pitäisi korjata. Siis: ehkä voin edes äänestää - vaikka äidinkieleni ei olekaan täkäläisiä!
