Entäs tämä: ilmojen halki käy lentäjän tie ylitse maan ja veen, hopeasiivet..jotain..ja lentäjän mieli niin reipas on ,huoleton, varma on....
Kuin uljas kotka kiitää yllä pilvien jne.
Tätä minä soitin ikivanhasta gramofonista kerta toisensa jälkeen maalla mökillä , niin että äiti ja hänen ystävättärensä tuskastuivat , näin jälkeenpäin naurattaa aivan mielettömästi - heille oli varmaaan hirvittävän tuskallista sen rimputuksen jatkuva kuunteleminen. Mut se oli vain yksi vaihe mun elämästäni, musiikkia tuli ja meni.
Ja kissanpojat laulu, se sai mut vollottamaan vuolaasti, eikä kyynelistä tahtonut millään tulla loppua - aivan samoin kuin laulu "tiu tau tilhi, äidin jossain oisko ollut ryytimaassa - sekin sai kyynelet virtaamaan vuolaasti. Ajatelkaa nyt; kylmässä värjöttelevää pikkulintua.. ei ruokaa, ei lämpöä.. -
Aivan jostain hirmu kaukaa muistuu mieleen Surullinen sunnuntai, Luoksein jääthän,Särkyneen toiveen katu (joka on muuten lempparikappaleeni, laulan sitä aina, jazzahtavava-versiona tietty)- ja älkää vaan kysykö ;
kuis vanha sää oot?
