Ehkä tämäkin loruksi sopii, olen tätä lapsena lausunut koulun kevätjuhlissa, tai ehkä pikemminkin lorunnut
vaikka lauluja onkin tunnettu.
Metsän laulajaiset.
Näin metsän halki viesti soi, nyt laulajaiset on.
Ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon.
Ne raikuilee, ne kaikuilee, ne soittaa,
riemuitsee ja viulut soi ja huilut soi ja metsä vastailee.
On tiklivarpu lahjakas ens viulun soittaja
ja ystävänsä peipponen säestää toisella.
Mut laulajatar satakiel nyt tenhoo laulullaan,
ja hamppuvarpu huilullaan (hamppurvarpu, mikä lie laji)
puhaltaa innoissaan.
Klaneettia rastas soittelee ja korppi bassoa,
niin että metsä vapisee sen synkkää soittoa.
On rummunlyöjä käkönen, kas,
kiuru lentelee ja kaiken luonnon riemuksi
ilmoissa laulee.
Ja tikka johtaa soittoa, on vallan innoissaan.
Hän tahtia nyt tarkkaa lyö
pitkällä nokallaan. Mut jänö kulkewe kummissaan,
kun luonto laulaa, soi,
nyt hyttysetkin surisee ja metsä huminoi.