Jostain kumman syystä juuri minua pyydettiin tämän linnun esittelijäksi
.
Marraskuun lintu HIIRIPÖLLÖ (Surnia ulula) on yleensä paikkalintu. Sitä tavataan koko pohjoisella pallonpuoliskolla.
Se onkin nyt ajankohtainen siksi että tänä syksynä niillä on ollut ennätyksellisen runsas vaellus Suomen eteläosiin asti.
Ravinto on käynyt vähiin Venäjän pesimäalueilla. Havaintoja tulee runsaasti ehkä siksikin että hiiripöllö on päiväpöllö,
eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin. Tiiraan on ilmoitettu parin viime viikon aikana yli 400 havaintoa.
Kaikkien aikojen kuuluisin hiiripöllö on varmaan Pena, jonka Pentti Taskinen pelasti kanoottinsa kyytiin sumuiselta Tuusulanjärveltä.
Pena ylitti uutiskynnyksen lähes kaikissa medioissa, jopa kansainvälisesti.
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/vasynyt-uimari/Hiiripöllön pituus on 35-45 cm ja siipiväli 70-80. Pitkä pyrstö, kapeahkot siivet ja vatsapuolen vaakaraidotus sekä lentotapa
tuovat mieleen haukan. Varpushaukkamaisesti nopeiden siiveniskujen välissä on lyhyitä liitoja.
Keltaisten silmien katse on tuima kun se istuskelee näkyvästi saalista tähystellen karahkan päässä tai sähkölangoilla.
Saaliiksi kelpaavat pikkunisäkkäät ja linnut.
Hipö pesii syrjäseuduilla hakkuuaukeiden ja soiden laidoilla puunkolossa, pöntössä tai pökkelön nokassa. Se puolustaa pesäänsä
agressiivisesti, joten lähelle ei kannata jäädä ihmettelemään. Hiiripöllö on muuten aika peloton ja eikä pakene ihmistä herkästi.
Suomen pesimäkanta vaihtelee 1000-6000 parin välillä ravintotilanteesta riippuen.
Soidinääninä on pitkiä ja nopeita pulinasarjoja kuulostaen helmipöllöltä.
Se voi aloittaa muninnan jo maaliskuussa mutta pääosin huhti-toukokuussa. Valkoisia munia on tavallisesti 4-8 ja hyvinä
jyrsijävuosina jopa 10-12. Naaras hautoo n. kuukauden ja poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja lentoon 5-viikkoisina.
Vanhin Suomessa tavattu ja rengastettu hiiripöllö on ollut 6 v 1 kk ikäinen.
Kuvat on talvelta 2006 jolloin tämä yksilö vahti Lauttasaaren vesitornia. Laittakaa lisää kuvia.