Aurinko paistaa ja pakkasta oli aamulla -21 astetta ja nyt -19. Puut on kuurassa ja maisema on kauniin näköinen. Ulkoilemassa on käyty ja pari talvikuvaakin piti ottaa. Jänis on pomppinut öisin pihassa ja kaivellut heinää vähäisen lumen alta. Meillä on lunta kaikkiaan jotain 6-7 cm. Kaikenlaiset heinät ja muut näkyy seasta, ettei täällä ainakaan hiihtämään pääse, jos sitä lajia harrastaa.
Tiinan toissapäiväiseen kysymykseen, että olenko kokeillut sitä Tinytypickiä, niin olen, mutta ei se ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin. Olen näissä kuvajutuissa ihan tumpelo. Ihme, kun saan ne edes kamerasta koneelle. Vaatii vielä harjoittelua, kun vaan on sopivaa aikaa. Hienoja kortteja olet askarrellut. Niitä on kiva tehdä ja uudet ideat on aina tervetulleita ja kurssilla niitä varmasti saa.
Nuken pää on voinut pudota kärryistä matkalla lapsen lelusta ja joku on ystävällisyyttään nostanut sen puun oksaan niinkuin lapasen, josta se on helppo löytää, kun kulkee saman reitin kuin pään putoamispäivänä. On ainakin puhtaan ja siistin näköinen. Niiltä kangasvartaloisilta (nykyaikaisilta) vauvanukeilta irtoaa pää aika helposti, mutta se on aika helppo korjata. -Vaikka voihan se olla jotain pilaakin laittaa pää oksan nokkaan. Kyllä tuollaista näkyä ensin varmasti säpsähtää, kun kohdalle osuu yllättäen. Meillä aikoinaan murkkupoika ja kaverinsa keksivät siskon nukelle vähän kuvan kaltaista käyttöä. Lopulta päätön kovavartaloinen vauvanukke oli ihan tatuoitu spriitusseilla ja jouti roskiin.
Tuli mieleen Marlen kuittirumbasta se, että jos ei omista silppuria ja hävitettävissä papereissa on henkilötiedot, niin ne kohdat voi leikata tai repiä irti, rutata ja laittaa vettymään mössöksi vaikka tyhjään maito- tai mehutölkkiin. Noin tein, kun ennen asuin kerrostalossa ja en halunnut levitellä asioitani paperinkeräysastiassa, kun sieltä usein jotkut kävi kaivamassa kai itselleen uutta lukemista.
Lauralle hyvää nimipäivää!
Jokaiselle hyvää lauantaita!