Kotosalla!
Sain ruikutettua loppuviikon saikkua. Aika kipeänä on koko kankku ja kontti. Mä oikeastaan toivon, että kipu jatkuisi huomisaamuun eli fyssarille asti. Jos se vaikka pystyis ohjeistamaan joitain liikkeitä, joilla helpottaa oloa. Musta tuntuu, että kipua vältelläkseni mä väännän itseni sellaisille mutkille, että kipu lisääntyy.
Hiukan huvittikin se tuuraava työterveyslääkäri. Sellainen vanhempi rouva; ilmeisesti jo eläkkeellä. Kyllä sitä nyt niin asiantuntijana katsellaan mun röntgenkuvia, kun mä olen sellaiset hommannut ja maksanut... Huoks!
Otin kuvat ja lausunnon puoliksi piruuttani mukaan. Viimeinen, mitä olisin halunnut, on se, että taas oltaisiin koputeltu vasaralla polvia ja nilkkoja ja todettu, että kaikki on kunnossa. Ota itseäsi niskasta kiinni, nappaa buranaa ja mene töihin!
Vielä kesällä mä olisin väittänyt, että Suomessa on terveydenhuolto hyvässä mallissa. En enää.
Just viime viikolla ortopedi totesi muutamaa vuotta nuoremman kollegan polvista, että ne EI OLE VIELÄ NIIN HUONOSSA KUNNOSSA, että tähystettäisiin. Jotenkin luulisi, että tähystyksellä saataisiin paremmat tulokset, kun polvia ei päästettäisi niin pahaan kuntoon. Glukosamiinia, jonka tehosta ei ole näyttöä, särkylääkkeitä ja sitten tuota meidän raskasta työtä. Joku tässä mättää?
Pasilla myös tänään "osittainen vapaapäivä"; kävi se töissä pyörähtämässä, mutta oli mulla kuskina. Käytiin sitten Lidlissä yhdessä ostostelemassa (tehoryhmä: toisella terveet jalat ja toinen sanelee, mitä ostetaan!) ja tultiin kotiin välipalalle. Makoilin tuossa aikani lattialla selällään, mutta kirjoittaminen on niin hankalaa, että piti nousta sohvalle.
Pitäkää peukkuja, että olen perjantaina kunnossa! Yhden karavaanari-kaverin, joka on myös entinen valiolainen, 50-v synttäreitä juhlitaan laivalla ja meidätkin on kutsuttu. En haluaisi toista "vaivaisristeilyä"...