Päivää. Eilen tehtiin retki mallanluonnonpuistoon. En muistanutkaan miten rankka se oli mulle.
Alkumatka meni hyvin, aurinkoa paistoi ja matkan teko maistio. Viivyttiin tovi kolmenvaltakunnan
Rajapyykillä ja käytiin laittamassa nimet kuohkimajärven vieraskirjaaan. SItten lähdettiin tekemään
Matkaa. Mä olin aina jumbo
Alle puolen välin alkoi pisartelemaan . Pontso päälle mutta mun
Kevytuntsikka oli jo valmiiksi hiestä märkä. Matkaan kuului myös usean louhikon ylityksiä. NIitä
Oli enemmän kuin muistin.Epävarmuus kivienpäällä, varsinkin märkien, teki mulle tepposia pitkin
Matkaa, panikoin., panikoin koko matkan ja hidastin muiden kulkemista. Onneksi mulla oli matkassa
Ymmärtäviä ystäviä, ne ei petä, ei jätä. Alkoi hämärtämään, mutta oletin että päästään kyllä
Maantiellä ennen pimeyttä ja niin päästiinkin, hikisinä ja likomärkinä. Tuuli tunturissa viilensi
Märkää ihmistä, joskus tuntui kuin jääkylmä viima olisi pureutunut luihin ja ytimiin mutta
PAKKO pisti menemään eteenpäin. Tiellä sitten kaveri kaivoi puhelimen mun pontson alta kun
En itse siihen kyennyt. Soitin taksia josta tuli viesti että olen kuuluvuus alueen ulkopuolella. Jätin
Yhteystietoni ja aloitettiin maantiekävely. Vettä tuli kaaamalla. Onneksi taksi oli saanut viestini
Ja yks kaks olikin vieressämme. Kiitin luojaa! Kello jotakin puoli yksi. Reissun aloitimme puoli kolme.
Normaanli kävelyllä tuon olisi kuulunut mennä kuuteen tuntiin. Mä oli aikamoinen hidaste kun jouduin
Paniikissa seisomaan aina tovin ja vetämään ilmaa keuhkoihin. Kuntoakaan ei ollut niin paljon kuin
Luulin. Moni kaunis maisema tuli mentyä ohi ilman että olisi jäänyt sitä ihastelemaan, se sade.
laitettiin sauna heti päälle kun päästiin mökkiin ja kyllä se tekikin hyvää. Tämä oli sitten viimeinen
Kerta kun mallaan lähdin ja ikimuistoinen.