Tuhruisen suhruista iltapäivää
Tänään voi sanoa ettei päivä ole valjennut, kun jo alkaa hämärtää. Montaakaan metriä ei näkyvyyttä ole. Kaupasta tullessa ihmettelin miten hirvestäjät, joita oli muutama autokunta liikkellä, olisivat voineet ampua. Varsinaista onnenkauppaa olisi ollut, osuuko ja mihin. Onneksi eivät tainneet kokeilla, tai siis eivät löytäneen hirveä.
Muutenkin ovat kovin vähissä jo tästä lähiseudulta. Muutama vuosi sitten viiden hirven lauma kävi usein tuossa lähistöllä, kesantopellolla joka on pajujen valtaamaa, syömässä pajuja, nyt liikkuu pari hirveä, jos kohta niitäkään.
Käenpiian kanssa meillä samat ruokaherkut tänään, kaalilaatikon tuoksu leijailee meilläkin, kunhan pääsisi kohta maistelemaan. Pitää koettaa malttaa, aina parempaa kun pitkään hauduttelee.
Mukavaa lauantaita kaikille.