Onpa nätti päivänkakkarakuva Minniltä, ja Debiltä tosi kaunis sininen perhonen.
Ei me sitten haettukaan mansuja. Ei oikein tehnyt mieli. Sen sijaan ajelimme yhteen kahvilaan pullakahveille. Ajeltiin sieltä sitten metsäteitä kotiin. Melkein koko ajan satoi. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kun päästiin Vammalaan, sade lakkasi ja oli ihan kuivat tiet. Aurinko paistoi täydetä terältä. Tosi musta pilvi oli kuitenkin lähellä ja sanoinkin miehelle, että jos ei ehditä kotiin ennen sadetta, niin sitten odotellaan autossa kunnes sade lakkaa. Päästiin kuitenkin parkkikselle ja aurinko paistoi vielä, mutta kun avasin kotiovea, niin alkoi kuulua sateen ropinaa, ja melkoinen sade siitä tulikin, mutta meillä oli hyvä ajoitus, kun juuri ja juuri päästiin kuivana kotiin.
Niin ja en minäkään helteistä välitä, mutta tällainen sade on vähän liikaa.