Huomenta!
Sain eilen sellaisen rakkauskirjeen, että en eläissäni ole saanut. Kun mies tuli illemmalla kotiin, luin sen hänellekin. Saatte tekin nauttia rakkaudentäyteisestä tuotoksesta. Olen sulkuihin laittanut omia merkintöjäni. Näin se menee:
Rakas entinen rakkaani
Muistan sen hetken, kun huomasin ettet enää viihtynyt sylissäni kuten ennen. Jokin välillämme oli muuttuunut ja karkasit toisen luokse. Tai et ehkä karannut, vaan lähdit paremman elämän toivossa tutkimaan mahdollisuuksiasi. Ymmärrän sen oikein hyvin.
Kun olit poissa, oli minunkin mentävä itseeni ja löydettävä selitys sille aukolle, jonka sydämeeni jätit. Ehkä meistä oli tullut toisillemme itsestäänselvyyksiä, kasvoimme erilleen, tunteet viilenivät, katseet eivät enää kohdanneet, hymy piti pakottaa ja ennen niin ihana kosketuskin tuntui vieraalta. (Tässä vaiheessa kuului pieniä ärräpäitä miehen taholta) Ehkä olen vainoharhainenkun kuvittelin tunteiden olleen syy lähtöösi. Ehkä sinulla oli järkisyitä, jotka ajoivat rakkauden ohi elämän mutkaisella moottoritiellä. Kohti sitä toista.
Aika on auttanut ymärtämään arpia, jotka jätit itsetuntooni, ja olen todellakin tehnyt parhaani, etten toistaisi aiempia virheitäni. Tiedän, että liekki kytee yhä sinunkin rinnassasi (tuo on kyllä totta) ja toivon, että annat meille vielä toisen mahdollisuuden. Ja jos kaipaat niitä järkisyitä, niin tarjoan rakkauteni lisäksi sinulle arvokkainta valuuttaa tällä planeetalla - tilaa ja aikaa.
Rakkaudella Porin Kaupunki
Tällainen rakkauskirje. Olen siis asunut aiemmin Porissa ja sinne kyllä mieleni halajaa, koska siellä on tyttäreni, hänen lapsensa ja lapsenlapset. Olen tässä jo pitkään katsellut sieltä päin asuntoa, että olisikohan tämä viesti siitä, että olisi aika muuttaa. Mies ei kyllä ole kovin innostunut asiasta. Voi olla, että rakkauskirjeestä huolimatta tulen asumaan täällä lopun ikääni. Aika näyttää.
Mutta mukavaa päivää teille kaikille. Toivottavasti saitte tekin rakkautta elämäänne kun luitte kirjeeni
