En koskaa o oikee pitänny siit Juicen viidennestätoista yöstä, ku olen käsittänny, et Juice työsti eroaa just siinä.
Miä ku ihmettelen sitä, et mit hittoja nää suomalaiset miehet eteki, niit lähteviä puoliskoitaa parkuu. Jos ne on lähteäksee, ni ne lähtee. Ei niit pysty väkiste pitelee.
Ja sitte viä tommoset miehet, ku uusia on tyrkyl pilvin pimein. Senku valkkaa!!
Toisaalta naurattaa - ja toisaalta taas... asiaa, Veke, puhuit!
Viidestoista yö tietääkseni on syntynyt kaamean tenutteluputken seurauksena, ja pitkäaikaisen suhteen loputtua syntyi Syksyn sävel Juicen Lontoon reissulla. Mutta tämä on siis vain
minun käsitykseni.
Vaan noista perään itkemisistä... Toisaaltahan asiaa puhuit, mutta eikös se juuri sillä kamalimmalla hetkellä itketä kumpaa tahansa sukupuolta - siis heitä, jotka ovat jätetyiksi joutuneet...? No, itse en ole joutunut, joten siinä mielessä helppo olla samaa mieltä kanssasi. Asiat tuskin aina vain niin yksinkertaisesti menevät... Mutta sitä mieltä ehdottomasti kyllä olen, jotta jos yhtäkkiä suhde poikki menee siten, että koko homma itkettää, olisi sen jätetynkin ehkä syytä mennä edes hiukan itseensä ja miettiä syytä suhteen rikkoutumiseen. Mikään ei siis toki yksiselitteistä ole - etenkään jos asioista ei avoimesti puhuta. Ja tokihan monet liitot päättyvät itkuun ja suruun - puolin ja toisin - vaikka asioista oltaisiin puhuttukin.