Voe voe Liinu, must on kanneltu nimpal pomolle, ettei ne kaikki lappuset enää sovi sen mappiika!
Mut vetäsen kans täs yhen, ku menee vähä ohi.
Kas, kerran tuli iltamyöhällä Tapiolan Heikintorilta mummo kyytii. Venttas rollaatorin kaa, et saan kohalle.
Ketää muita ihmisiä ei näkenny missää. Oikee nätisti läppäsin etuovet auki, et voipi nousta siit ja vilauttaa matkakorttiaa ja köpöttää keskisillalle.
Mut mitä helkuttia, se rupe kauheesti kiroomaa ja lähti kävelee sinne keskioville. Miä kattelin huuli pyöreenä, et mikä erinomane ny on menollaa. Se alko siel takomaa sit ovee ja huutamaa kurkku suoran, et avaa jätkä ovi. Kyllä ihmettelin. Huusin takas, et ovi on tääl ja se on auki. Sillon rupe mummo köpöttää takasi etuoville ja kirota meiskas ku
mustalaine nosti kepeesti se rollaattorisa sihin sisää ja tyrkkäs sen mua päin ja huus ku jellona, et kyl te kaikki kuskit otte sitte samallaisia
kyrpiä.
Vilautti lippuaa näytölle ja köpötti sitte sit käytävää sinne keskisillalle. Kauheeta melskettä piti mennessää.
Nyt jo voin tunnustaa, et sillon kyllä mulla aivossa hitsas. Tempasin keskiovet auki, harppasin sinne keskisillalle ja nakkasin estek sen rollaatorin pihalle ja sitte sen mummon peräs. Siin ku se istu persuunillaa pysäkkiasvaltil sanoin, et nytpä et tukkan mun kyytiini ja kato, ettet toisten yritäkkä. Taisimpa viä vähä kirotakki. Löin ovet kii ja lähin linjalle.
Sillon muutamia kuukausia oottelin pomolta noottia, mut mitää muuta en huomannu, ku et joku viikko tän jälkee tuli seinälle ilmotus, et rollaattorin kaa kulkeva saa mennä keskiovist, eikä sen tartte lippuaa enää vilautella. Mut eipä silti, en o mummooka nähny, osaa se sevverra väistää.
Sen päivän eurot olin jo saanu kerättyä, se oli mun viiminen sivu sinä iltana.