Päivää Lapista pitkästä aikaa!
Eipä ole tullu käytyä aikoihin moikkaamassa. Nyt löyty aikaa kun tuli pakollinen pyssäys! Lensin nimittäin päistikkaa selälleni kivimonttuun ja nyt on olo kuin ois auton alle jäänyt. Ei menny luita poikki, ainakaan nähtävästi. Iso mustelma tuli selkään ja käteen. Tämä sattui pihasaunan terassilla, jonne olin laittanut rottinkisen tuolin terassin laidalle, ja kun se sitä lunta satoi, niin terassi oli luminen ja liukas. Tuoli liikkui ihan reunalle ja yks jalka oli kohta tyhjän päällä ja keikahti nurin. Minä mukana. Pelkkä pyyhe kietastuna päälle. Aluksi en käsittänyt edes mitä kävi. Sitten ihmettelin ku henki ei kulje ollenkaan. Iski jo hätä. No lopulta keuhkot sai ilmaa ja tajusin missä olin. Äkkiin kokeilin onko kaikki paikat ehjät. Missään ei tuntunu luunsiruja eikä verta näkynyt. Nyt ylös. Tuoli jäi alle vaimentamaan tärskyä. Mutta vasen selkäpuoli osui kiviseen koristeaitaan. Pudotusta noin puoli metriä. Onneks oli lunta maassa sen verran että sain kourastua sitä ja painelin käsivarteen. Helpotti heti. Äkkiin takaisin saunan löylyyn. Kuumaa kylmää vuoronperään ja sitten sisälle. Tässä vaiheessa vielä hyvin kesti kävellä ja liikkua. Istahin sohvalle ja aloin kuivatella, niin silloin alkoi kylkeen pistämään tosissaan. Siinä sohvalla makoilin koko illan ja yön ja pyhäpäivän ja viime yönkin vielä. Nyt aamulla muistin äitini vanhan tukiliivin ja kuroin sen ympärilleni. Helpotti paljon, ja pääsin jo autollakin ajamaan. Buranaa ja panadolia olen vuoronperään purassut. Vkloppuna ei meillä ole päivystystä, joten en kehannu Kemijärvelle lähtiä kuvauttaan. Tuskin siellä luita on poikki kun kipu tuntuu vain liikkuessa, ei paikalla ollessa. Että semmosta täältä.