Päevee.
Olen hiukka järkyttynny. Äskön puhelin soi ja työpaikan palkanlaskija soitteli. Toivotteli hyvät päivät ja pyyteli anteeks, että häirittee näin vapaapäivänä.
Sillon mulla päässä poksahti. Eletty elämä alko vilistämää silmissä. Enempää sen puheest en selvää sitte saanukka. Silmis alko hämärtää ja happi loppumaa, ku tajusin sen huutavan luurii, et ny tais tulla soitettua väärälle miehelle. Pyyteli taas anteeks ja löi luurin korvalle.
Miä jonkuu tovin istuin ja haukoin henkee. Se ei sittenkä viä pyytänny mua palauttamaa yhtiön tarvikkei ja toivotellu hyviä eläkepäiviä. Ainoo mikä ny jäi kiusaa, ni en hogannu silt kysyy, et viäks miä oon töissä siel. Noh, ehkäs viä ajomestari jollonki soittaa ja pyytää, et sopisko mullen sellanen, tai sellanen vuoro. Jolsei soita, ni täytyy mun itteni sitte jo viimestää maanantain kysyy, et kui oikee on, löytyskö jotai hommaa!
Täs on näämmä menollaa ny niit pakkopekkasia, ku on pakko pitää.