Ohi syyskuun,
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee.
Yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi raahautuu.
Mua vaivaa ikävistä ikävin,
beibi, milloin palaat takaisin?
Etkö tiedä,
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu.
Miljoonasadetta lainatakseni,
moipäivää kaamosmasennuksesta. Siis niin raahautuu päivät kuin varisparvi täällä päässä, mutta eiköhän tämä vielä iloksi muutu. Heh. Tai vaikka jouluksi. Mää en saa aikaseks en sit mittää. Nukuttaa vaa, olkoon päivä tahi yö. Noh. Hyvää kello kolmea kaikille kuitenkin.