Iltaa Oulusta!
Pakkasta oli aamulla niin, että nenu meinasi tippua. Eikä nämä paikalliset edes osaa Suomea puhua
Lähdettiin vanhan tottumuksen mukaan yhdeksältä aamulla hiihtohommiin. Aurassa siis viikonloppuisin tai lomalla seikkailuit ja muut urheilusuoritukset alkavat kello 9.00. Virhe. Ihmettelinkin miten ladulla ei muita näkynyt. No ei kai kukaan täysjärkinen lähde noihin pakkasiin vapaaehtoisesti aamutuimaan!. Löydettiin vihdoin latu, joten tultiin siihen tulokseen, että tämä se suunniteltu latu on. Virhe. Ei pitäisi luulla, vaan tietää. No väärä latu se sitten oli. Nenän lisäksi sormet meinasi irrota käsistä. Vihdoin kuitenkin päästiin oikealle ladulle, ja vitsit se oli hyvä. Latumestarilla oli kyllä erikoinen huumori, mutta hienosti minäkin selvisin pystyssä päin! Auringon porottaessa pilvittömältä taivaalta tuli sitten kuuma. No meikäläisellä oli kaikki mahdolliset villat ja vällyt päällä. Juu, hiki tuli! Ja koska huippu-urheilijat olivat lähteneet liikenteeseen, ei sellainen yli 30 kilometrin latu-urakka tuntunut missään, tai siis ajatuksissa tuntunut missään. Ja koska ollaan muutenkin niin kovia, niin eihän me mitään evästä tarvita! Vellihousujen hommaa sellanen.
17 kilometritä tuli täyteen, auringonpaistetta, upeita latuja ja hienoja maisemia. Tätä se sitten on kun etelästä lähdetään Pohjoiseen
Sen verran hieno päivä kuitenkin oli, että päätettiin jäädä viedä hieman pidempään ja anottiin yksi yö lisää.
Lisäksi olen tänään syönyt Rössypottua, luulin saavani jotain röstiperunoiden tapasta, mutta tämähän olikin keittoa. Hurjan hyvää!
Muutaman kuvan sain napsastua, vaikka etelän kännykkä sammui jo autossa, mutta onneksi oli oikea kamera mukana.
