Täällä on kotiuduttu reissusta ja Minttukin haettu kotiin.
Eilinen oli melkoisen toimelias päivä! Ennen puolta päivää oli tehty vaikka ja mitä! Sitten lähdettiin ajamaan Etelään päin ja matkalla päätettiin pysähtyä Salamajärven kansallispuistossa. Viimeisen 20 kilometriä oli lumista ja kapeaa tietä. Siinä sitten vastaantuleva nuoripari humpsahti väistäessä ojaan, Rouva ei edes päässyt autosta ulos. Siinä siitten tuupattiin ja loppuviimein vedettiin ja sieltähän se auto tielle takaisin saatiin. Autonkuljettaja oli selvästi hyvin hyvin helpottunut. Artolta homma kävi käden kääntessä,itse olin jo varautunut olemaan siellä tunti tolkulla. Oli se mikä tahansa, helppoa se on kun osaa!
Kansallispuisto oli varmasti hieno, mutta meikäläisellä alkoi olemaan jo tarpeeksi tapahtumia ja tunteja päivässä, joten se meni kyllä vähän ohi.
Reissulta kertyi 65 kilometriä hiihtoa, 100 oli tavoite ja olisi täyttynyt, jos olisi päässyt tasaisempaa painamaan hieman kevyemmissä pakkasissa. Nyt korkein lukema oli aamulla Syötteellä, -31. Toki nyt tuli nähtyä hienoja maisemia, maltettu myös kuvata niitä ja pysähtyä laavuilla ja taukopaikoilla. Minulla kun on vähän sellaista vikaa yksin mentäessä, että sitten mennään silmät huurussa, tietämättä tuon taivaallista missä on menty
Aurassa taaseen on jo ihan kevät. Joutsenetkin tekivät jo kevään kunniaksi ylilennon