Äitini lempiruno jonka hän oli osittain loppuvuosinaan unohtunut ja ihan lapsena sen oppinut, minä ja netistä löysin runon josta äiti kovin ilahtui. Pappi halusi sen lausua äidin hautajaisissa, yhdisti sen kauniiseen ja koskettavaan muistopuheeseen. Te pienet linnut, te pitkäsiivet.te jälleen riennätte Pohjolaan.On Niili kaunis ja seutu lämmin,Miks' ette viipyneet kauempaa.Kun koivu kukkii ja tuomi tuoksuu.Kun taivas siintää ja ilma soi.Kun käki kukkuu ja laine laulaa,ei kukaan viipyä kauan voi.Kun kevätkielojen kellot kutsuu,ja tuuli keväisen viestin tuo,me riemuin riennämme syliin Suomen.Se yksin kodin ja onnen suo.Muistot on niin pinnassa aina vaan.
Arvaa vaan kuinka monta kertaa olen kirjoittanut googleen "naakat te ei haittaa vaikka kakkaatte". Ei oo löytynyt. Sinä ymmärsit vähän lyhentää rimpsua niin jo löytyi . Ja olen siitä enemmän kuin iloinen