Sain yksityisviestinä toivomuksen laittaa tämän lintusen uudestaan esille. Riemuissani olin,kun keskeltä kasvimaatani tuolle langalle nousi ja kamerankin ehdin sisältä hakea.
Isäni oli myös nähnyt linnun, mutta ei näitä lintusia suureen ääneen ihmetellyt. Isä oli lintumies. Oli lapsesta asti. Piirsi taitavasti kosmoskynällä ja myöhemmin lyijykynällä lintuja pieneen vihkoon ja teki tarkkoja havaintoja esiintyvyydestä ja lajimerkeistä. Opetteli matkimaan lintuja . Sai ne tulemaan metsässä työskennellessään luokseen. Söivät hänen eväitään kädestä.
Viime vuosina isä ei enää piirrellyt, mutta pysähtyi usein matkimaan lintuja. Ihailin tätä ominaisuutta. Isän musikaalisuus ilmeni näin. Hän matki myös muita metsän eläimiä. Isä oli metsän mies. Tunsi sen läpikotaisin. Sellaista sukupolvea ei enää juurikaan ole eikä tule. Kiitän isää.
Opin isältä paljon ja sain paljon apua, kun en olisi muuten osannut nimetä lintua oikein.