Aurassa märkää ja suhmuraista, harmaa päivä. Ja lunta tullut sen verran, että pääsin kolaamaan. Ihan liikunnasta kävi, märkä lumi oli aika raskas työnnettevä. Paremman puutteessa siirryin naapurinkin puolelle, mutta sieltä tuli herra sanomaan ettei enää tarvitse. En sitten kehdannut sanoa, mutta kun mulla on jumpat tässä kesken
Arto tekee edelleen kuolemaa, mutta minulle ei ole tullut mitään. Aamulla lenkillä kyllä reidet leikkasi kiinni melkein per heti, joten joko painaa työviikko tai sitten siellä on joku pöpö tuloillaan.
Tässä kun on kolattu lunta ja raahattu kauppaostoksia, niin tuli vanhat hyvät ajat mieleen kun autosta ei ollut tietoakaan. 12 kilometriä oli lyhin kauppareissu ees taas ja voisi valita meneekö pyörällä vai juosten. Kerran taisin kävellä. Autossa on kyllä puolensa, mutta mutta. Juu ja ei auto ole rikki, itse vaan sitä en aja, kun en osaa. Lupa minulle on joskus aikoinaan myönnetty, mutta niinhän sitä sanotaan ettei sillä kortilla autoa ajeta.
Kävin myös saukkoja katsomassa ja tällä kertaa oli silakkafileet mukana. vajaa puolikiloa silakkaa on nyt sitten Aurajoessa, mutta herra ja rouva Saukko ei suostunut näyttäytymään. Jäljet jäällä on ihan selvät ja paikalle tullut rouva tiesi kertoa, että pesä se niillä on juurikin siinä kohdalla. No, saukoilla on illallinen katettu valmiiksi!
Runebergin tortut kävin hakemassa leipomosta ja näyttää sen suhteen hyvältä, että omaan suuhun saan molemmat tunkea. Ei tämä torttu ole minunkaan top vitosessa, mutta pulla kuin pulla, aina kelpaa!
