Hauskoja kuvia!
Tänään käytiin Arton kanssa Torronsuolla hiihtämässä. Varmaan olisi kuvamateriaalia ja kerrottavaa omaksi ketjuksi asti. Nyt näin lyhäkäisyydessään, oli mukavaa! Mutta piru vie kun alkoi väsyttämään kesken kaiken ilottelun. Artolla alkoi nilkka särkeä ja minulla alkoi muuten vaan riittämään, joka johti siihen että näytin siltä että olisin hiihtänyt tuhannen humalassa
Ehjänä päästiin parkkipaikalle asti ja nuotiotulet vaihtui sujuvasti kaakaoon ja eväsleipään auton lämmittimen huristessa.
Laturaivosta sen verran, että itse niin epävarma hiihtäjä, joka voi mennä välillä tuhatta ja sataa, välillä pysähtyä kuin seinään niistämään tai valokuvamaan ja uhkailemaan laturaivoilijoita turvaväleillä ja taittoveitsellä. Oikeasti itse suhtaudun hiihtoon kuten olisin pyöräilemässä, aina hitaimmille annetaan tietä ja nopeammat ja osaavavammat osaavat varmasti myös väistää. Ja jos nämä kenellä on kiukkua luistona eivät sitä tajua, se taittoveitsi
Mustaa huumoria väillillä tarvitaan tuolla ladulla.
