Päivää
Eilen illalla kun koitti aika lähteä kotiin töistä alkoi latauksen merkkivalo palamaan. Välillä se sammui niin ajattelin, että jospa se kestäisi kotiin asti. Ei riittänyt. Oon autoliiton plusjäsen, niin soitin sinne päivystysnumeroon ja jännitin samalla riittääkö puhelimessa akku, sitäkään ei paljoa ollut. Sanottiin, että hinausauto tulee parinkymmemen minuutin päästä. Oli aika kylmä ja kova tuuli, onneksi mulla on vielä pipo ja hanskat mukana. Sijaisautoa en saanut käyttöön, koska matkaa kotiin olisi pitänyt olla yli 40 km. Hinausauton kuljettaja oli mukava ja soitti mulle taksin. Taksinumerosta sanottiin, että menee 5-10 minuutttia. Kylmää oli odottaa. Kotiin pääsin vähän keskiyön jälkeen. Kauhea nälkäkin oli ja vähän syötyä menin äkkiä peiton alle lämmittelemään.
Tänään pitikin sitten alkaa miettimään mistä saan auton, että pääsen maanantaina aikasin töihin. Korjaamo, jonka pihalle auto vietiin, on auki vain arkisin. Soitin heidän omaan päivystysnumeroon, jossa mukava täti kertoi, ettei nyt onnistu saamaan sieltä sijaisautoa. Sitten keksin soittaa meidän omalle päivystäjälle, jos saisin hakea siirtoauton, että pääsen maanantaina töihin. Selitin miten kävi ja sain lopuksi luvan lainata autoa. Kahdella bussilla matkustin ja parin kilometrin kävelyn jälkeen sain haettua auton. Laitoin meidän whatsapp ryhmään viestiä etteivät muut kuljettajat ihmettele missä yksi siirtoauto on. Ja hyvä, että ilmoitinkin muille, koska yksi kuljettaja laittoi viestiä, että tässä autosa ajovalot ovat palaneet. Enhän mää olisi aamulla nähnyt ajaa töihin. Onneksi mulla oli ylimääräisiä sopivia polttimoita, niin vaihdoin ne paikoilleen ja nyt näkee ajaa.
Pitää nyt loppupäivä ja huominen päivä miettiä jotain muuta ja rauhottua ja olla stressaamatta. Maanantaina saa sitten alkaa soittamaan huoltoon ja saako sijaisautoa ja sekin pitäisi tauolla päästä hakemaan, koska on niin pitkä päivä, että aamulla menen töihin ennenkuin korjaamo aukeaa ja pääsen töistä kun se on jo kiinni ja sama tiistaina.