Voi pientä Milliä! Onneksi tuli tosissaan jalkopäähän eikä tyynylle!
Täällä outo velttous paljastuikin elämäni kovimmaksi kuumeeksi. Tiedä mitä laatua on, influenssaa, koronaa vai jotain siltä väliltä. Toissapäivänä olin aika varma että sydän pysähtyy, enkä jaksanut edes istua. Ja tiedä kuinka kauan sitä kuumetta on ollut. Minä, joka ei koskaan ole kipeä, viittasi kintaalla polttaviin keuhkoihin juostessa. Hälytyskellot alkoivat soimaan vasta kun kylpylän saunassa tuli horkkatärinät. Tänään kuitenkin tarkastetaan vielä purukalusto, ettei sieltä löydy syyllistä kovaan kuumeeseen. Sairaslomalla siis loppuviikko. Aika hurja, pitäis jotenkin kuunnella kehoaan paremmin. Mutta kun kiirus on kova ja tukkaputkella mennään, niin tässä sitten on lopputulos.
Jos nyt jotain positiivista, niin Minttu tykkää kun mamin päällä on lämpöistä makoilla.