Se on sitä kun päivät nukkuu, niin öisin touhutaan
Täällä kuollaan nälkään yleensä siinä viiden aikoihin aamusta, mutta onneksi henkilökunnasta ainakin toinen on tällöin hereillä.
Tänään oli toinen kokonainen päivä hampaattomana Huldana. Syöminen on edelleen vaikeaa, pikkulusikka menee tuolta raosta juuri ja juuri ja kaikki juominen tapahtuu pillillä. Niin että nälkäkuoleman partaalla ollaan lähes koko ajan. En tiedä onko tämä nyt ihan niin kuin pitäisi, mutta katselen muutaman päivän ennen kuin soittelen perään.
Käytettiin tänään sairaspäivä hyödyksi, lähdettiin Turkuun vanhuksia katsomaan ja samalla visitiillä Turun Katariinanlaaksossa. Pöllöstelijöitä oli paikalla jonkin verran. Haastattelin siinä vanhempaa herrasmiestä, niin tiesi ainakin lehtopöllön majailevan lehdossa. Tosin väentungoksesta oli mennyt hiiri väärään kurkkuun ja pöllö oli päättänyt siirtyä sivummallle lähemmäs rantakalliota. Tuo on kyllä hieno pieni paratiisi, harmi vain, että se on suuren kansanvaelluksen kohteena. Ja vaikka koirista kuinka pidän, niin voisi niiden äänekkäimpien kanssa harkita kahdesti, ennen kuin tuonne lähtee heitä ulkoiluttamaan. Mutta pöllöbongareile tiedoksi, Turun Katariinanlaaksosta niitä pitäis löytyä.
Tuossa vielä muutama tunnelmakuva retkeltä. Aurinko tuli esiin aikalailla samoihin aikoihin, kun takapuoli iskeytyi auton penkkiin.