No niin! Minä, joka en yleensä hukkaa mitään, olin hukannut avainnippuni. Olin melko varma, että sen on oltava sisällä, kun yleensä kun tullaan jostain, niin minä avaan oven. Aamulla kun minun piti lähteä viemään roskia, ei avain ollutkaan siinä paikassa, mihin joka kerta sen laitan. Alkoi armoton etsiminen Ei löytynyt. Käytiin jo niissä kaupoissakin kyselemässä, missä oltiin eilen käyty. Ei ollut avainnippua sielläkään. Mietin jo sitäkin, että harakat tykkäävät kiiltävistä esineistä. Jos se on pudonnut parkkipaikalle, niin harakat ovat voineet kiikuttaa sen ties minne. Koitin miettiä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia paikkoja. Siivosin kenkänurkkauksenkin perin pohjin. Ei löytynyt. Mies sanoi monta kertaa minulle, että kyllä olet rauhallinen, vaikka avaimet ovat hukassa. Mutta kun minulla oli koko ajan tunne, että ne löytyvät sisältä. Joskus ennen kahta minä muistin, että kävin järjestelemässä miehen kaappia. Hain tikkaat ja katselin hylly kerrallaan, josko siellä olisi. Ja sieltähän ne löytyivät. Toiseksi alimmalta hyllyltä miehen vaatteiden päältä. Kyllä putosi iso kivi sydämeltä.
Olipa hyvä etten huomannut eilen illalla, että avaimet ovat hukassa. Mies ei olisi nukkunut silmällistäkään