Muksuna minäkin olin sotkemassa heiniä piukkaan, -ja kivaa oli
. Kun sitten menin avioon, niin miehellä oli maatila, eli oli viljaa ja heinää. Silloin sitten jouduinkin niihin raskaisiin hommiin. Yleensä teimme kaksistaan, sillä muistan kerran kun oli talkooporukkaa, niin heille kuuluikin kahvin ja ruokailun jälkeen lepohetki nurmikolla. Päätimme, että hommat tulee tehtyä yhtä joutuisasti kun ollaan kahden. Talkooväellä kun oli usein kahvi- ja ruokataukoja, mitä me emme kahdestaan niin usein pitäneet, eikä meille kuulunut kahvittelun jälkeen lepohetkiä. Tuollaista talkooporukkakäytöstä ei pidä kuitenkaan yleistää. Uskon, että jaTan kohdalla ei mennyt noin.
Mutta on siltä ajalta huvittaviakin muistoja. Olen tämän varmaan joskus vuosia sitten kertonutkin, mutta kerron taas. Olimme siis kaksistaan korjaamassa pellolla heinäpaaleja. Heiteltiin niitä ensin traktorin lavalle, ja sillä aikaa kun minä pinkkasin niitä lavalla, niin mies siirsi traktoria seuraavalle paalipaikalle. Kerran kävi niin, kun oltiin ihan alkuvaiheessa (onneksi), että minä olin pinkkaamassa lavalla ja mies siirsi traktoria. Hän ei huomannutkaan, että oli laittanut lavan nousemaan. Minä huusin lavalla kuin sumuruuppari. Varmaan kuului naapuriin asti. Mies ei sen sijaan kuullut eikä huomannut mitään ennen kuin lava oli niin ylhäällä, että minä luisuin alas paalien kanssa. Silloinmies pysäytti traktorin ja tuli katsomaan mikä on hätänä. Kehtasi vielä ilkkua, että "mitä sinä siinä maassa teet, lavallahan sinun pitäisi olla pinkkaamassa."
