Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[käenpiika]

  Hyvä Kaija!!

[Pihalintu]

   Hei kaikki Pönttökaverit! Mua hermostutta hirveästi, kun olen täällä kirjastossa, enkä " kehtaa"  äänen nauraa, jos vievät ulos, kone jää auki pönttöjuttujen kohdalle.... silloin se on menoa.

Sekin on .... en ehdi näitä mitään oiken lukea....  aikaa on jäljellä rajallisesti.. nauran sisäisesti...

tosissaan ottaa päähän olen joutunut Pönttöpimentoon ja kaikki on pimeenä, koko kone

Muuten Joulu etenee kirjoitusten mukaisesti,  kauppamatkalla tänne piipahdin ja kas pääsin oikein
kirjautumaan   

[ullu]

On se vähän niinkin, että jos arki on jo muutenkin jaksamisen äärirajoilla keikkumista, niin väkisinkin joulu tuo siihen vähän lisää stressiä, vaikka ei edes ajattelisi kaappeja ja jalkalistojen pesua hammasharjalla. Lasten takia on pakko laittaa ne asiat, jotka ovat heille tärkeitä... lahjat, koristeet ja sen semmoiset. Koristeita ei taas kovin hyrskyn myrskyn olevaan kotiin oikein voi laittaa, ne vaan ei näytä hyvältä.

Sitten on vielä monia ystäviä ja kummilapsia, joita haluaa sydämestään muistaa ja joille ei vaan kerta kaikkiaan halua olla antamatta parasta mahdollista joululahjaa. Minullakin on niin ihanat kummilapset, että ei ole tosikaan. Ei ole heidän vikansa, että kummitädillä on liikaa hommaa.

Jos olisin yksineläjä tai vaikka olisi perhettäkin, mutta ei olisi lapset pieniä, niin en totta vieköön joulusta stressaisi yhtään. Sitä vaan yritän sanoa, että kovasti kun toitotetaan, että joulusta ei saa stressata, niin ei tietty pitäisi, mutta ei sei han pelkästään valintakysymyskään ole. Jos ei mitään joulun eteen tee, niin liian moni pieni ihminen olisi kovasti paljon pettynyt. Sitä en kyllä kestäisi. Mieluummin sitten vaikka tingin yöunista ja juoksen pää kolmantena jalkana kuin petän pienten toiveet. Isoja kalliita lahjoja ei osteta, mutta pienten pienemmät toiveet ja odotukset pitäisi kyllä yrittää täyttää.

Nyt minulle tultiin esittämään pyyntö, että äiti tule nostamaan. Joulukalenteri, sellainen taskumallinen mihin Tonttu Toljanteri tuo juttuja öisin, on niin korkealla ettei HattiWatti sinne itse yletä. Tonttu oli unohtanut käydä yöllä ja lupasin, että tonttu tulee tässä jossain vaiheessa aamupäivällä. Vakuuttelin, että tonttu ei ole vielä käynyt, johon ipana vastasi napakasti, että et sinä äiti tonttua ole nähnyt 

Pitää tontun mennä nyt sitten laittamaan sinne vaivihkaa jotain ja sitten jatkamaan huushollin raivausta. Ei kellään olisi puskutraktoria ja lehtipuhallinta lainaan? Ne voisivat olla aika passelit työvälineet tähän hommaan!

[Rouva Hömötiainen]

Ihan totta, Ullu, kirjoittelet!
Sitä ei vaan aina tule edes ajatelleeksi, että pienten lasten joulu on kuitenkin toisenlainen kuin aikuisen joulu!

Ei varmasti lapselle riitä se, että äiti toteaa joulun tulevan kyllä sydämeen, vaikka äiti ei nyt jaksakaan tehdä mitään sen eteen!

Meille aikuisille  ja jo monta joulua kokeneille se joulumieli tulee vähemmästäkin. Mutta niinpä vaan on, kun muistelee omia lapsuuden jouluja - kyllä se joulumieli tuli juuri siitä äidin hössäämisestä ja jaksamisesta. Mistä hän ne voimat otti - siinäpä kysymys. Mutta kauniit muistot lapsuuden jouluista ovat jäljellä.
Ilman lahjoja, ilman kuusta ja ilman jouluisia koristeita ja jouluruokaa - ei - ei se lapselle joulu tule niin!

Mutta koetetaan me muutkin helpottaa tuota äitien taakkaa! Pikkuisen kyllä mummiakin ohimenevästi hermostuttaa - vielä on jotain tekemättä!

[Veke]

Kyllä oikeessa olet Ullu. Ei pienille voi pettymystä tuottaa. On vaa koitettava, vaik kui ressais.
Kyl sen kaiken korvaa, ne kirkkaat silmät ja pienet kädet, ku kiertyy kaulan ympäri.
Muistanha miäki sellasen ajan hyvi ja ihan kivaa se sillon oli, vaik ressaski.
Mul on ny kuitekki ihan eri tilanne ja sen takii väistelen. Miä en enää o se järjestelijätonttu. 
Ja toiseksee, kuulin isästäni uutisia, alkaa ote lipsumaa, vaik yrittää sit peitellä.
Sielä käyn jouluna, eikä siel ressata.   

[ullu]

Lisään vielä tuohon äskeiseen, että tykkään ihan hirmuisesti joulun laittamisesta... siitä, että voi tehdä jotain kivaa toisille, tehdä ja laittaa esille koristeita, fiilistellä oman lapsuuden joulumuistoilla, laittaa vanhoja muistorikkaita joulukoristeita esille, kertoa tarinoita lapsille omiasta lapsuudesta jne. Tarvittaisiin vaan kaksi todellisuutta... se, jossa voisi keskittyä tuohon joulun laittoon ja se, jossa hoidetaan ne arjen jutut tässä ja nyt... pyllyn pesut, ruokkimiset, kaupassa käynnit, pipiin puhallukset.

Vaan kuulkaas... niin se vaan on, joulumieli jostain hiipii sisälle, vaikka kaiken tämän kiireenkin keskelle 

[ullu]

Mutta koetetaan me muutkin helpottaa tuota äitien taakkaa! Pikkuisen kyllä mummiakin ohimenevästi hermostuttaa - vielä on jotain tekemättä!

Älä Mummi stressaa! Sulla on takuulla hommat hanskassa, eikä hanskatkaan hukassa. Täällä on hommat pikkuisen enempi vaiheessa... Vaan kun saan Pikkutipun tässä nukahtamaan päiväunille, niin sitten taas jatketaan. Just on kummipojan lahjojen pakkaus menossa. Jotain lämmintä ja rakkaudella tehtyä taitaa pakettiin sujahtaa.

Mummit ovat pelastavia enkeleitä, ainakin meidän Mummi, mutta senhän jo kaikki varmaan tiesikin 

[Veke]

Noin se menee ja kuitekki lapset sitte isoina muistaa jouluistaa sitteki vaa ne kaikki mukavat. Kaiken sen, mitä äiti jouluks aina taiko ja sai joulun tuntumaa joululta. Kellää ei edes vilaha mieles, kui äiti joutu niiten arjen asioiden kaa tappelee. Pyllyn pesujen, puhallusten , kaupassakäynnin ja muun.   

[Tiina]

Noin se menee ja kuitekki lapset sitte isoina muistaa jouluistaa sitteki vaa ne kaikki mukavat. Kaiken sen, mitä äiti jouluks aina taiko ja sai joulun tuntumaa joululta. Kellää ei edes vilaha mieles, kui äiti joutu niiten arjen asioiden kaa tappelee. Pyllyn pesujen, puhallusten , kaupassakäynnin ja muun.   

Näin se on. Minullakin on ihania muistoja lapsuuden jouluista mummin ja vaarin luona Puistolassa.
Mummi laittoi kaikki jouluruuat ja leipomukset itse, myös siivoukset. Eihän silloin 60-luvulla mitään valmiina kaupasta saanut eikä mummi varmaan olisi ostanut vaikka olisi saanutkin. Meitä sitten vietti siellä joulua 11 henkeä ja mummi istui koko jouluaattoillan kuin öökintölli nojatuolissa kun oli niin väsynyt kaikesta touhuamisesta. Toisaalta jos emme olisi sinne jouluksi menneet, niin mummi olisi varmasti kokenut sen hirveänä loukkauksena, että hänen laittamansa joulu ei kelpaa.

Näin aikuisena sitä ajattelee että sehän on ihan liian iso urakka yhdelle ihmiselle, laittaa joulu 11 hengelle, mutta lapsena sitä vaan piti koko joulunviettoa niin itsestään selvänä, mummolaan jouluksi ja sillä siisti.

[Veke]

mutta lapsena sitä vaan piti koko joulunviettoa niin itsestään selvänä, mummolaan jouluksi ja sillä siisti.

Joo Ullu, saatki hyvää harjotusta sitte siihen, ku se Sun ipanalauma tuo kaikki
perheesä mummolaa joulua viettämää !   

[ullu]

Joo Ullu, saatki hyvää harjotusta sitte siihen, ku se Sun ipanalauma tuo kaikki
perheesä mummolaa joulua viettämää !   

KÄÄÄÄÄK.... *JUOKSEE KARKUN PELKKÄÄ AJATUSTAKIN* 

[-muru-]

Tulee Ullun kirjoituksista mieleen aika kun omani olivat pieniä ja vielä töissäkin piti käydä.
Nyt ihmettelen miten kummassa siitä selvisin.
Ja kun silloin olin se "listojen hammasharjalla pesijä"-tyyppi  .
Mutta nyt olen päässyt siitä eroon.
Ylimääräiset roinat kaappiin jonka saa avata vasta joulun jälkeen  .
    Kävimme tänään tekemässä ruokaostokset jouluun. Parkkipaikka aivan täynnä , mutta . .hupppss . . .tuostapa lähtikin juuri auto pois edestämme. Eli saimme heti parkkipaikan.
   Liike näytti tupatentäydeltä. No , kotona jo päätettiin että EI mitään hermoilua , aikaa on vaikka koko ilta.
 Ja miten helposti siellä hyllyjen välissä liikkuikaan. Hups. . . ." anteeksi." . ja hymy päälle. . ja vastaukseksi hymy . . . ja "ei se mitään ".
   Tavarat löytyivät helposti. Kassalla edessämme vain yksi ihminen.
Kun vuoromme tuli , kassa hymyili iloisesti ja hihnan alapäässä oli tyttö joka kysyi saako auttaa pakkaamisessa.
 Ja saihan hän.
  Lämpimät Hyvänjoulun- toivotukset puolin ja toisin ja tähdet loistivat silmissä.

    Tuli niin hyvä mieli että menimme vielä kahvioon joulukahveille. . . kun jäi sitä aikaa.

 Voi miten paljon merkitseekään HYMY ja katse. . . . .
    Meille tuli oikea joulumieli "meidän kaupassamme"  !

 Tsemppiä ja voimia kaikille teille jotka vielä olette pienten lasten kanssa ja oikeasti väsyneitä.
 Sitten Jouluna kaikilla on kuitenkin JOULUMIELI ja väsymys unohtuu !

[kati]

Viisaita kirjoittelit Ullu. Ei oikein enää jaksa muistaakaan, millaista oli kun Tirpana oli pieni. Kyllä silloin leivottiin ja puuhasteltiin urakalla, mutta joulumieli oli mitä mahtavin lapsen iloa katsellessa.

Nyt onneksi, kun on vain aikuisia, Tirpanakin jo avokkinsa kanssa, ei tarvitse samallalailla stressata, toki ruuat sun muut valmistellaan ja siivoiltukin on (kaappeja lukuunottamatta  ).

Kyllähän pienten lasten äideille väkisin joulustressiä pukkaa, mutta sitten joulu- ja tapaninpäivänä vi hiukan rauhoittua, on "vaan" enää normaalia lapsiperheen sutinaa.

[zirnix]

Voi, kuinka hyvin olette täällä kirjoitelleet! Täyttä asiaa jokainen! Niinhän se on; joulun laittaminen on AINA ihanaa - vaikka stressiä päälle puskisikin. Etenkin, kun lapset ovat pieniä, joulun laittaminen on tärkeää, mutta myös ihanaa! Kovin on tuttua minullekin kaikki tuo. 

Ja niinhän tässä kävikin, kuten jo otsikossa kirjoitin: Ohi on hermostuneisuuteni mennyt. Eniten kai hermostutti siivoaminen ja se eilinen menomme. Elän tavallaan siis vieläkin lauantaissa... Reissun päällä ennätimme loppujen lopuksi tuolla toisella paikkakunnalla kauppoihinkin kiertelemään ja saimme osteltua lähes kaiken tarpeellisen... Täällä päässä on mies sitten tänään hoidellut loppuja ostoksia - ja onneksi hän haltsaa sen taidon! Eilen illalla kotona pääsin hyvin eroon päivän reissun syystä ja syyn ajattelemisestakin, kun pistin leikkimielellä pystyyn tuon arvuutteluketjun. 

Jo eilen illalla mieleni alkoi siis olla ihan hyvä, ja tämä päivä on mennyt jo lähes jouluisissa tunnelmissa. Nyt on kinkkukin ollut uunissa reilut pari tuntia, ja isäntä katselee tilannetta uunissa heti aamusta; hän kun aina herää niin kovin aikaisin. Kivalta tuntuu jälleen kaikki. Nyt aattona sitten oikeastaan vain hautausmaalle viemään kynttilöitä muualle haudattujen muistolle - joskin mielestäni kynttilät kotonakin voivat ajaa saman asian. Niin isäni kuin muutkin jo pois menneet ovat mielessäni joka tapauksessa aina. Ei siihen sinänsä joulua ja kynttilöitä tarvita. Joulurauhan julistusta olisi hienoa mennä paikan päälle kuuntelemaan, mutta parkkipaikkojen saaminen kirkon lähettyviltä on kauhean vaikeaa. Eikä tuo nilkkani ei ole kunnossa vielä.

Mutta voitteko kuvitella!? Nyt perjantain reissulle ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen uskalsin kokeilla lenkkaria jalkaani - ja pystyin sen laittamaan! Siis tuohon kipeäänkin jalkaani! Pystyin siis kävelemään lähes normaalisti, joskin tänään nilkka on ollut pitkästä aikaa tavallista kipeämpi, mutta tämähän nyt on pientä! Ihanaa on ainakin tietää, että jos pakkotilanne tulee, lenkkarin voi jo tuohon jalkaan laittaa!

Ja juuri nyt ei muutenkaan hermostuta mikään. Upea fiilis. Ainoa asia mistä on hiukan paha mieli, on se, ettemme tänä jouluaattona liiku minnekään, mutta olemmehan joskus aikaisemminkin viettäneet jouluaaton kahdestaan. Tunnelmansa on siinäkin! 

[Jarmo]

Zirni hieno juttu, ja maltilla vaan jalan kanssa ettei liian pitkiä lenkkejä heti alussa