Milli sai taas aamulla kakkahepulin. Ensin se raappi laatikon reunoja ja sitten se juoksi eestaas minkä kintuista pääsi, välillä hioi kynsiään matoon. Kun nousin istumaan sängyn laidalle, se hyppäsi nopsaan tietsikkapöydälle nukkumaan ja katseli minua sen näköisenä että miksi nyt jo nousit? Kello ei ole seitsemääkään vielä. Lähdin siitä kuitenkin pikkuhiljaa vessaan, ja ennen kuin olin ovella, niin Milli oli jo siellä pyrkimässä sinne.