Tänään sattui kyllä yksi juttu, kun oltiin syömässä. Minua se nauratti silloin. Me syömme aina ruoan päätteeksi yhden jugurtin puoliksi. Nyt söi mies ensin oman osuutensa. Hän aikoi sitä syödä, -ja otti minun lusikkani, jolloin sanoin, että se on minun. Mies luuli että tarkoitin jugurttia ja kysyi että "missä minun on?". Näytin pöytää, jossa ei ollut muuta kuin hänen lusikkansa ja sanoin tuossa on. Mies katsoi minua ihan H-Moilasena kun kuvitteli siinä olevan toisen jugurttipurkin. No, selvisihän se sitten, että tarkoitin lusikkaa.
