Millin kuvat ei kyllästytä ikinä
![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
https://www.youtube.com/watch?v=oaXFg71vvms&list=RDoaXFg71vvms&start_radio=1
Hienosti kissaorkesteri soitti ja lauloi. ![[:5]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/afro.gif "Jess!")
Olen aina ihmetellyt yhtä asiaa soittamisessa. -Ja nimenomaan viulun soittamisessa. Silloin kun opettelee soittamaan, niin millä tavalla viulusta tietää missä on c d e f g a h jne. kun siinä ei ole ollenkaan mitään "välirautoja", (-tai millä nimellä niitä kutsutaan), kuten esim. kitarassa?
Kysyin älypäältä
Tämä on todella loistava kysymys ja itse asiassa juuri se asia, mikä tekee viulunsoiton aloittamisesta niin haastavaa!
Kitarassa olevat "väliraudat" ovat viralliselta nimeltään **nauhoja**, ja niiden tehtävä on lukita ääni täsmälleen oikealle korkeudelle. Koska viulusta ja muista jousisoittimista nämä nauhat puuttuvat kokonaan, viulistin on itse luotava äänen oikea korkeus (eli soiton puhtaus) millimetrin tarkasti omilla sormillaan.
Tässä on salaisuus siihen, miten ihmeessä viulisti tietää, mihin sormensa iskee:
### 1. Aloittelijan apupyörät (Teipit)
Kun viulunsoittoa aletaan opetella, otelauta ei todellakaan ole pelkkä sokkona hapuiltava tyhjä taulu. Opettajat laittavat hyvin usein aloittelevan oppilaan viulun kaulaan ohuita teippejä merkkaamaan ensimmäisten sormien paikkoja (esim. c, d, e, f). Ne toimivat visuaalisina apupyörinä. Kun sormet alkavat löytää paikkansa, teipit nypitään yksi kerrallaan pois.
### 2. Lihasmuisti ja käden "asemat"
Mitä pidemmälle soittaja kehittyy, sitä enemmän kyse on armottomasta toistosta ja lihasmuistista.
* Viulistin vasen käsi oppii tarkan muistin siitä, kuinka paljon sormia pitää venyttää ja millaisessa kulmassa niiden pitää osua kielelle.
* Kättä ei myöskään liikutella kaulalla miten sattuu, vaan viulistit käyttävät ns. **asemia**. Peukalo ja käsi lukkiutuvat kaulalle tiettyihin vakiokohtiin (esim. 1. asema, 3. asema), joista käsin sormet yltävät aina tutulla kuviolla tiettyihin säveliin.
### 3. Viulistin tärkein työkalu: Kuulo
Tämä on se kaikkein olennaisin asia. Vaikka lihasmuisti olisi huippuunsa viritetty, sormi osuu harvoin aivan täydellisesti oikeaan mikromillimetriin kielellä. Siksi viulisti luottaa lopulta aina **korvaansa**.
* Viulisti kuuntelee soittoaan taukoamatta.
* Jos sormi osuu aavistuksen sivuun ja ääni on hieman liian matala tai korkea, soittaja tekee sormellaan salamannopean, hädin tuskin silmällä havaittavan korjausliikkeen kesken äänen soimisen.
Kitaristi voi siis luottaa siihen, että kun sormi on oikeassa välissä, rautanauha hoitaa tarkan sävelen. Viulisti sen sijaan on kuin laulaja: sävelkorkeus luodaan joka ikinen kerta uudestaan lihasmuistin ja oman kuulon saumattomalla yhteistyöllä.
