Mese, ei se varmaan koko projektia kaada!
Mun on "pakko" saada joskus herkutella, vaikka kuinka yrittäisin keventyä. Jos en sitä tee hallitusti, niin sitten sorrun ihan holtittomaan mässäilyyn. Olen siis antanut itselleni luvan karkkipäivään, joka on samaan aikaan kun lasten karkkipäivä. En välttämättä syö samoja herkkuja, mutta jotain mitä mieli tekee. Kerran viikkon kun syö kerralla enempi, niin luulenpa, ettei siitä imeydykään niin paljoa tai ainakaan se ei ole romuttanut tai aiheuttanut edes mitään takapakkia hommaan. Sitä jaksaa kummasti odottaa sitä lauantaita kun tietää sen olevan tulossa. Jos taas ei ole "koko loppuelämässä" odottettavissa yhtään herkkuhetkeä hyvällä omalla tunnolla, niin johan se lannistaa herkkusuun laakista

Ja mikäs se sitten siihen auttaakaan muu kuin hallitsematon lohtusyöminen...