Tiina, kiva kun kaivoit ketjun esille. Nuo sinun suunnitelmat kuulostavat hienolta kuin myös tuo ruotuun asettautuminen! Tsemppiä kovasti sinnepäin!
Minulla alkoi tuossa reilu pari viikkoa sitten oikeastaan aikamoinen muodonmuutos tai ainakin elämänkuutos kun päätin päättää lupaavan urakehitykseni sohvaperunana
Sitä pyöräilyähän yritin kovasti harrastaa painonpudotuksen tukena, mutta se pyöräilyn yrittäminen ei oikein laihduta. Pitäisi pyöräillä myös, ei vain yrittää. Pahin este tuolle oikeasti pyöräilylle oli hellämielisyyteni siinä, että en halunnut iltaisin häipyä lenkille heti kun Kaitsun on tullut kotiin. Se kun on se perheen yhteinen aika sen verran vähissä jo nytkin. Aloitin sellaisessa kuntokeskuksessa, jossa on ohjattu lapsiparkki myös päivisin ja nyt olen käynyt 3-4 kertaa viikossa joko ohjatuilla tunneilla (helppoa aerobicia, perusjumppaa, pilatesta, sisäpyöräilyä) ja myös minulle räätälöidyn ohjelman mukaisesti kuntosalilla.
Paino ei ole pudonnut pätkääkään, päinvastoin. Siinä on nyt työmaata vahtia syömisiä. Kulutus on tietty kasvanut reilusti ja sitämyötä nälkä myös. Nyt pitää saada tuo syömäpuoli hallintaan. Siinä olettekin te suurena apuna kun ei ole ihan yksin näiden (syömä)himojensa kanssa
Niin juu, jumppapallon kävin ostamassa minäkin. Siinä kuntosaliohjelmassa on pallon kanssa tehtävät selkä- ja vatsalihasliikkeet. Ei siitä meinannut aluksi tulla mitään siellä salilla kun pallo viskoi minua alas selästään ihan miten sattuu. Päätin kesyttää ensin oman pallon täällä kotona. Varmasti se kuntokeskuksenkin pallo kesyyntyy samoilla konsteilla. Nyt alkaa jo vähän sujumaan, siis niin, että tuntuu vatsalihaksissa eikä nenässä. Minusta uhkasi tulla ruttunokkainen jättiläismopsi kun aina olin nyyskähtää nokka edellä pallon yli, vaikka homman nimen piti olla selkälihasharjoitus.
