Meillä meni hommeli vesirokon kanssa silleesti, että kaverin lapset sairastuivat siihen eka ja kerkisivät jo melkein parantuakin. Kävimme heillä ihan sillä ajatuksella, että lapsille se saa tulla jos on tullakseen, eikä tosiaan riskiä pitänyt enää ollakaan. Kaksi lasta oli meillä silloin ja jälkimmäistä odottaessa olin altistunut vesirokolle ja kun en tiennyt olenko sairastanut vai en, niin lääkäri halusi sen testata. Olin testatusti sen sairastanut. Vaan arvatkaa kuka sen vesirokon sitten ekana sai? No minä tietenkin!
Tauti ei minulla ollut kovin paha, parisenkymmentä näppyä ja vähä lämpöä. Kutitti kyllä kiitettävästi. Parannuin parissa viikossa. Vaan eikös sitten esikoinen sairastunut. Pariviikkoa sitten sen takia kotosalla. Ja kun hän oli kunnossa, niin nuorempi lapsi tietty rokossa. Eli menipä siinä sitten kuusi viikkoa vesirokon takia kotosalla. Oli ihan pikkusen mökkihöperö olo...
Nyt ei nuoremmat lapset ole vesirokkoa vielä saaneet, joten voidaan sitten vaikka lähteä rokkoa potevaa Kaijaa lohduttelemaan sillä aikaa kun Pasi ja Jarmo ovat siellä reissussa
