Hyvästi jää! Taa aaltoin vyön
jo häipyy synnyinmaa.
Veet tyrskyilee, käy tuulet yön,
soi lokkein kirkunaa.
Päin päivänlaskun säihkyä
käy tiemme myrskyn myötä;
hyvästi, aurinko, ja sä
maa isäin, – hyvää yötä!
Vain hetkeks päivä peittoon jää,
tuon aamun jällehen;
voin vettä, taivast’ tervehtää,
mut synnyinmaata en.
– Sä tyhjäks uljaan linnan näät,
jäi telkeet portin suulle:
Pihalla versoo ruohonpäät,
ja ulvoo koira – kuulle!
G.G.Byron
